Perinteinen syystapahtuma

Meillä oli viime lauantaina Ruotsinkylän perinteinen syystapahtuma. Nyt jo kolmatta kertaa. Jo ensimmäinen tapahtuma oli perinteinen. Tämä siksi, että ideoidessamme erilaisia aktiviteetteja kylälle talvella 2007 ehdotin yhdeksi tapahtumaksi silloin elorieha-nimellä ollutta ideaa. Se saikin ylivoimaisesti eniten ääniä ja siitä saakka tapahtuma on ollut vuosittainen.
Ajankohta on määräytynyt paljolti Andersin viljelysten tilasta, eli onko sato jo saatu korjatuksi. Siksi tapahtuma sattuu aina syyskuulle ja käytännössä puolivälin tienoille. Kahtena viime vuonna sää on suosinut ja nytkin sade alkoi purkuvaiheessa. Säille emme valitettavasti voi mitään, mutta hyvässä hengessä järjestelyt sujuivat.

Oikeastaan homma alkaa mennä melkeimpä omalla painollaan. Aikaisemmin mukana olleet tietävät jo entuudestaan mitä on odotettavissa. Maatalousnaisten osuutta täytyy erityisesti kiittää. Heidän lettutehtaansa on hienosti toteutettu. Nytkään ei tarvinnut kuin tuoda voimavirtaroikka paikalle ja he kytkivät jääkaapin omalla jatkollaan ja teltan pystyyn. Toinen vakiovieras on Myllykylän Mylly, joka huolehtii makkaroista. Myös heidän pisteensä syntyy ilman paineita.
Suurin paine tänä vuonna oli kahvituksen hoitajan etsinnässä. Ungdomsförening, joka tähän asti kahvit hoiti, päätti olla tulematta tänä vuonna. Tilalle saimme Ruotsinkylän koulun ekaluokkalaisten vanhemmat, jotka olivat jo aiemmin lupautuneet tuomaan kotileivonnaisia kolmasluokkalaisten vanhempien kanssa. Leipomuksista oli siis ylitarjontaa, mutta viime vuonna ne loppuivat kesken. Balanssi ei ole vielä autourheilutermiä käyttääkseni kohdallaan.

Tässä kohti pitää aivan erityisesti kiittää Kimmoa musiikin järjestämisestä. Se on ollut tapahtuman tunnelmalle todella tärkeä yksityiskohta. Vuosittain ihmiset mainitsevat musisoinnin voimistumisen parkkipaikalta ladolle käveltäessä hienoksi tunnelman kohottajaksi. Niin kävi tänä vuonnakin.

Ensimmäisen vuoden kuumailmapallo, tai paremminkin kovahko tuuli, oli pienoinen pettymys. Lennättäjä ei uskaltanut nostaa palloa kovin ylös peläten autonsa lähtevän pallon mukana. Oli kuulemma kerran takapyörät olleet reilusti ilmassa puuskan yllättäessä vastaavassa "lennätyksessä".
Kahtena viime vuotena vetonaulana on ollut mönkijä ja peräkärry. Reilu neljä metriä pitkä ja pari leveä kärryni on lastattu heinäpaaleilla ja lapsilla. Parhaimmillaan reilut 20 muksua istuu kärrissä ja Hondan mönkijä vetää lähes viimeisiään. Lasteineen kärri painaa tonnin luokkaa, joten jyrkimmissä ylämäissä mönkijä pyrkii sutimaan. Pitkäsen Matille Brandtille kiitokset mönkkärien lainasta. Saattaa monessa perheessä olla keskusteluja mönkijän hankkimisesta, meilläkin sitä on jauhettu nyt toista vuotta ja pojan säästöjen kohde voi olla joku muukin kuin auto.

Ei kaikki kuitenkaan ole pelkkää päivänpaistetta. Ennakkomainontamme ei ollut ihan kohdallaan. Nettikeskari ei tule kaikille ja painettukin vain osalle. Postilaatikkojakelu jäi monistusongelmien vuoksi viime tippaan ja koululuokkakohtainen jakelu koulun postituslistojen kautta tapahtui inhimillisen erehdyksen vuoksi vasta alkuviikosta. Siitäkin huolimatta paikalla oli ihan mukavasti porukkaa. Muuamat olivat tulleet vähän kauempaakin.

Tapahtumalle on ollut selvästikin sosiaalinen tilaus. Erityisesti lasten suuri määrä on hyvä asia. Teini-ikäisiä saisi olla enemmänkin. Ja meitä vanhempiakin kiireemme painavat, mutta nämäkin asiat ovat priorisointikysymyksiä. Jos oikeasti tahdomme tehdä lastemme kannalta kivoja juttuja, joita he vielä vanhuksina muistelevat, me pystymme siihen. Kuinka helppoa onkaan viikon aherruksen jälkeen unohtua neljän seinän sisään viettämään laatuaikaa. Muistelkaapa omaa lapsuuttanne ja sen mukavia juttuja, laatuaika saa aivan eri sisällön.

Lapsemme ovat vain hetken lapsia ja lentävät kohta pesästä. Ja mekin vanhenemme vääjäämättä. Perinteinen syytapahtumamme on yksi keino yhdessäoloon eri sukupolvien kesken. Mutta tapahtumakin tarvitsee tekijänsä, mukaan pääsee aivan varmasti. 29.9. nuotiolla voidaan jutella uusista ideoista, nytkin jäi muutama toteuttamatta.