Syksy on taas

En olisi vuoden alussa arvannut tätä kiireiden määrää. Nuo erityisopettajaopinnot ovat vain osa näistä kiireen syistä. Pelkästään ne ovat vieneet paljon vapaa-ajasta. Toivottavasti ensi vuonna osaan sanoa ei useampiin kysymyksiin.

Edellisen päivitykseni jälkeenhäm meillä oli vuosittainen syystapahtuma täällä Ruotsinkylässä Andersin ladolla. Ilma suosi jälleen kerran tapahtumaa ja väkeä oli mukavasti paikalla. Tuusulaseuran Ilkka Ertimo oli myös pitämässä pistettä ja keräsi äänestyslippuja Tuusulan järven valitsemiseksi maakuntajärveksi. Valinta tuli ja omalta osaltamme olimme siihen vaikuttamassa ja Ilkan kiitokset saimme tästä.

Vastavuoroisesti Tuusulaseura on kannattamassa Ruotsinkylän valitsemista vuoden uusmaalaiseksi kyläksi. Valinta ratkeaa 19.12. ja meillä on edellistä yritystämme paremmat mahdollisuudet, koska myös EMO ry on ehdottanut Ruotsinkylää vuoden kyläksi. Alkuvuodesta valmistunut kyläsuunnitelmakin on nyt olemassa, viimeksihän sen puute oli pahin miinuksemme. Monet muut yhteisöt ovat tukemassa hanketta ja myös yksityishenkilöt. Tuusulan kunnaltakin saimme puoltolauselman. Ellei valinta sitten osu meihin, on valinnan kohde kyllä erinomaisen hyvä.

Lumia tässä jo odotellaan, aurauskepitkin on olleet tienposkessa jo yli kuukauden. Vuodet eivät ole veljiä keskenään, viime vuonna oli maisema tähän aikaan erilainen. Nyt äänimaisema on myös erilainen. Lähistön louhos on laajentunut melkoisesti ja mekkalaa tehdään siksi lähempänä kallion harjaa, jolloin kaikki melu pääsee paremmin leviämään. Myös puuston poisto mäen päältä vaikuttaa asiaan. Tilanne on sinänsä mielenkiintoinen, että voimassa oleva oikeusvaikutteinen osayleiskaava ei salli nykyisen laajuista toimintaa. Edes puiden kaato, ojien perkaamista ja teiden tekoa alueella ei tulisi sallia. Tuo tulisi sana olisi pitänyt olla muodossa tule, jolloin lupaviranomainen olisi voinut kieltää toiminnan. Yhdestä sanasta siis oli kiinni lähistön asukkaita piinaava toiminta.

Viimeaikaiset uutiset Talvivaaran kaivoksen YVA:n perusteella määriteltyjen haittojen ja todellisuuden erosta luulisi herättävän paikalliset viranomaiset. Täälläkin YVA:n mukaan toiminta ei aiheuta lähes mitään muutoksia mihinkään olosuhteisiin. Lähempänä louhosta asuvat kyllä tuntevat toiminnan monin eri tavoin päivittäisessä elämässään. Näissä YVA hankkeissa tulee määritellä myös lähistön asukkaiden elämänlaadun muutoksille selkeästi hinta, jonka toimija joutuu maksamaan. Nykyisinhän toimija kerää merkittävät voitot ja asukkaiden haitoista ei kukaan välitä. Kukaan ei halua ostaa kiinteistöä louhoksen vierestä, joten et voi muuttaa muuallekaan.

Pieni ihminen on aina häviäjänä ison yrityksen ollessa vastassa. Viranomaisten tulee lupia myöntäessään huomioida selkeästi toiminnasta aiheutuvat haitat ja määrätä niille mittauksilla todennetut rajat. Nythän melukin arvioidaan, vaikka vastaavista hankkeista olisi mahdollista saada mittaustulokset ja verrata niitä arviohin todellisen tilanteen varmistamiseksi. Jo toimijankin kannalta tämä on hyväksi. Toimijan kannattaa myös harkita yhteistyötä asukkaiden kanssa tarjota korvauksia aiheuttamistaan haitoista. Silloin valitukset ainakin lähiseudun asukkaiden taholta vähenevät ja lupaprosessit nopeutuvat. Tämä sopii ohjeeksi mihin tahansa hankkeeseen missä päin maata tahansa. Talvivaaran ylitykset menevät kyllä rikollisuuden puolelle tai sitten YVA:n tekijä ei ole ymmärtänyt mitään. Kyseisen YVA:n tekijältä pitää ottaa oikeudet pois, liekö ollut "vale"konsultti tekstiä sorvaamassa.

Uusia opintoja

Huomenna alkavat minulla ja monella muulla ammatillisen erityisopettajan opinnot hämeenlinnassa. Elinikäinen oppiminen on siis konkretiaa ainakin minun kohdalla.
Saatan noista opinnoistakin kertoa niiden edistyessä pitemmälle.

Viime keskiviikkona oli kuitenkin kunnantalolla merkittävä tilaisuus Ruotsinkylän kannalta. Kyläsuunnitelmamme julkistettiin arvovaltaisen yleisön läsnäollessa. Kunnanjohtajaki Hannu Jonsivu lausui muutaman sanan, kuten kansanedustaja Antti Kaikkonenkin. Hieman heidän painotuksensa erosivat Metlan metsien kohdalla, Antin ollessa lähempänä kyläläisten linjaa. Pirkko Kaskinen länsiuudenmaan kylistä kertoi myös tervehdyksensä ja Evita Reitti Eteläisen maaseudun osaajista EMO ry:stä kertoi kyläsuunnitelman perusasioista. Pientä keskusteluakin saimme illan aikana aikaiseksi ja uusia kuvioita on näköpiirissä kylähistoriikin muodossa. Sen rahoituskuviot on kyllä vielä hakusessa, mutta niihinkin tuli selkeä toimintamalli illan päätteeksi. Työtä on siis tarjolla siinäkin suhteessa.

Ruohonleikkurin ulkoilutuskausikin alkoi viikonloppuna. On se tuo pienkonebensa vaan mainiota tavaraa. Tankkasin leikkurin ja ensimmäisellä vedolla käyntiin. Olen tuota bensaa käyttänyt vuosikaudet ja kerran erehdyin tankkaamaan tavallista pumppubensaa Eläintarhan Neteen lopetettua tilapäisesti pienkonebensan mittarijakelun. Ei sitä katkua halunnut enää kestää ja jouduin nöyrtymään kiskurihintoihin, millä rautakaupat pienkonebensaa möivät. Nyt tuota ehtaa tavaraa saa taas mittarista. Ei tuo 1,95 litrahinta nytkään halpaa ole, mutta pakokaasujen "tuoksu" ja käynnistymisen vaivattomuus talvikauden jälkeen vievät voiton.

Tuohon otsikkoon palatakseni meitä lähtee monta tuttua koulun penkille. Voipi tulla mielenkiintoisia keskusteluja opinnoissa ja matkoillakin. Kimppakyytiäkin ollaan järjestämässa ja varmaan tuolla kyytiporukalla monet ryhmätyötkin tehdään. Vuoden 2012 lopussa pitäisi koulutuksen olla ohi. Silloin on menossa ainakin yksi erinomainen koulutushanke, jonka syntymiseen olen saanut olla vaikuttamassa uudessa työpaikassani. Kun ei Helsingin herroille kelpaa tulokselliset opetusjärjestelyt, niin toteutetaan niitä sitten ympäristössä. On se vaan jännää Pasilaa lainatakseni, kuinka yksi riittävästi valtaa omaava, mutta riittämättömästi ymmärrystä asiantuntijaorganisaation johtamisesta saanut pystyy romuttamaan toimivan systeemin ja aiemmin hyvän työtyytyväisyyden pohjalukemiin joutumatta siitä kuitenkaan vastuuseen. Rivien välistä on turha yrittää lukea ketä tarkoitan, näitä kuvaukseen sopivia löytyy useampia. Viisi enemmän ja vähemmän toimillaan kyseenalaista mainetta niittänyttä saavat odottaa turhaan muistelmieni kirjoittamista. Kyllä he itsekin tietävät toimineensa väärin, paitsi ehkä yksi.

Liikenne on meidän jokaisen asia

Tulevana tiistaina on Ruotsinkylässä liikenneilta. Lahelaseuran ja Ruotsinkylän kyläyhdistyksen yhteinen ponnistus liikenneolojen parantamiseksi on saamassa julkisuutta. Paikalle on lupautunut oikein kolme nykyistä kansanedustajaa ja muutamaa uutta halukastakin on kyselty. Useampaakin olisi voinut kysyä, mutta kaikki eivät halua jostain kumman syystä yhteystietojaan samoihin etsintäpaikkoihin kuin muut.

Liikenneillan pohjustukseksi olemme tehneet kummallakin kylällä liikennelaskennat. Ajoneuvojen määrät ovat yllättäneet kaikki, joilta lukuja olen arvuutellut. Lisäksi teimme muutamia toimenpide-ehdotuksia, joilla liikenneolja voi merkittävästi kohentaa. Kehä IV on tietenkin tärkeä, jotta raskas liikenne saadaan pois kyläteiltä. Suojatiet eivät nykyisellään vastaa liikennemäärien aiheuttamaa turvallisuusvajetta. Kylällä on kaksi koulua ja valtaosa oppilaista kulkee jalkaisin tai polkupyörällä. Pidempää tulevat ja etenkin tällaisena lumitalvena moni tosin kulkee autokyydillä.

Myös julkisen liikenteen asiat olivat ehdotuksissamme mukana. Nythän on ollut paljon esillä lentoradaksi kutsuttu rautatieyhteys pääradalle ja se kulkisi Ruotsinkylän kautta. Juna-asema ja etenkin sen paikka varmasti puhututtavat. Helpoiten, nopeiten ja halvimmin joukkoliikenneasiaan saa parannusta tekemällä pysäköintialueen Tuusulan väylän varteen entisen Korsoon menevän tien eteläpuolelle. Paikka on mitä mainioin, koska vieressä on kevyen liikenteen silta Tuusulan väylän yli. Hyvällä suunnittelulla ja toteutuksella parkkipaikasta ei edes ole haittaa lähistön asutukselle. Tosin pelkona on, että rakentaminen aloitetaan kaatamalla varmuuden vuoksi kaikki puut. Itse jättäisin asutuksen ja parkkialueen väliin riittävästi puita näkösuojaksi. Eipä autojen valotkaan pimeällä loistaisi ikkunoista sisään.

Kunnantalolla kävimmekin pienellä porukalla ehdotuslistan kanssa ja saimme hyvinkin myönteisen vastaanoton. Virkamieskunnassakin on hyvin ajattelevia ihmisiä, saa nähdä miten käy tiistaina noiden päättäjien kanssa.

Sattuipa tuossa perjantaiaamuna töihin mennessä, että samaan suuntaan mennyt auto oli ajautunut auraamattomalla loskaliirron seurauksena suoraan pylvästä päin. Siihen oli jo pysähtynyt vastakkaisesta suunnasta tullut auto ja ajoin paikan ohi. Jokin sai minut kuitenkin kääntymään seuraavasta risteyksestä takaisin. Tämä pysähtynyt auto tulikin heti vastaan, mutta jatkoin onnettomuuspaikalle, koska siinä oli paremmin tilaa kääntää ympäri. Kuski olikin vielä autossa ja kysyin hänen vointiaan. Kunnossa oli pientä tärähdystä ja henkisiä vammoja lukuunottamatta. Turvatyynyt eivät olleet lauenneet, joten hidastuvuus ei ollut ollut liian suuri. Kysyin kuskin määränpäätä ja kuultuani sen Hyvinkääksi, tarjosin hänelle kyytiä. Siinä matkan aikana jutellessamme hänen mielipahansakin hälveni ja synkästi alkanut matka päättyi iloiseen hymyyn.

Tänään sitten tuli kotiin hieno kukkapuska ja kiitoskortti avunannosta. Sellainen sanonta, että kiittämättömyys on maailman palkka ei ainakaan tässä tapauksessa pidä paikkaansa. Olisin toki kiittänyt kukista, mutten tajunnut pyytää yhteystietoja ja kortissa oli pelkästään nimi. Kukkapuska kyllä ilahdutti, mutta hyvä mielen sain jo silloin perjantaina kun huomasin surun vaihtuneen ilon puolelle parinkymmenen minuutin matkan aikana. Kiitos, että sain olla avuksi!

Hiihtoloma

Joillakin ihmisillä työt haittaavat harrastuksia ja joillakin harrastukset töitä. Minulla tuntuu välillä molemmat haittaavan toisiaan. Ei kuitenkaan niin, että päivätyö häiriintyisi, mutta uusi työ teettää entistä työtä enemmän iltahommia. Iltaisin on sitten priorisoitava työ ja harrastukset. Onneksi parissa harrastuksessa on apuna oikein sihteeri. Nämä molemmat ovat tavallaan vapaaehtoisia hommia, joihin olen mukaan joutunut ja halunnutkin, mutten ehkä näin suurella panoksella.

Tämä uusi työ, josta mainitsin, on Hyvinkäällä Hyria koulutus Oy:ssä. Autoalalle haluavia nuoria sielläkin koetan opin tiellä ohjata. Työ sinänsä on samantapaista kuin aiemmin Helsingissä. Näin alkuvaikutelmien perusteella kehittymishalukkuus on nykyisessä työpaikassa oleellisesti suurempaa. Lähimmän esimiehen kanssa pystyy oikein keskustelemaan ja hänet saa hyvin kiinni. Rehtoreita on turha verrata, entistä ei voi millään asteikolla verrata kehenkään toiseen. Hän on tehnyt lähtemättömän vaikutuksen kaikkiin tapaamiinsa, viimeksi korjaamomessuilla siitä oli puhetta monien yhteistyökumppanien kesken. He ihmettelivät aikoinaan maineikkaan opinahjon alamäkeä. Kehitys on monta vuotta ollut ainoastaan opettajien varassa johdon keskittyessä lillukanvarsiin metsän lahotessa ympärillä. Liian monta on jättänyt uppoavan laivan, hiljainen tieto ei enää välity seuraajille.


Paljon on toki työsarkaa edessä Hyriassakin ennenkuin kokonaisuus toimii optimaalisesti. Suurin ero on siinä, että siellä on halua kehitykseen. Tietyt asiat hoituvat heti, eikä ehkä kahden vuoden kuluttua kuten aikaisemmassa työssä. Tosin liian moni luvattu asia jäi siellä hoitamattakin, siinäkin yksi syy lähtööni. Suurin ehkä oli kuitenkin johdon totaalinen näköalattomuus siihen missä mennään ja toissavuotiset palkitsemiskäytännöt. Myös ajosuunta ruuhkaa vastaan painoi päätöksessäni lähteä.

Palataanpa tuohon otsikkoon ja hiihtolomaan. Se alkaa olla puolessa välissä ja suksille en ole vielä ehtinyt. Ehkä huomenna iltapäivällä, aamupäivä alkaa kunnantalolla heti kasilta. Käymme kunnan ihmisiä tapaamassa naapurikylän porukan kanssa liikenneillan merkeissä. Tämän kulmakunnan liikenne alkaa muistuttaa suuremman kaupungin liikennettä ja jotain tarttis tehrä. Olemme houkutelleet muutamia kansanedustajia mukaan liikenneiltaan ja varapuheenjohtaja Reino on tehnyt hienon dokumentin liikenneillan alustukseksi. Voi sanoa, että joukossamme on melkoisesti potentiaalia mihin tahansa. Kun vain kunta ja valtio sen ymmärtäisivät. Valitettavasti noissakin organisaatioissa tunnutaan ajateltavan, että ainoastaan virkamiehet osaavat tehdä hyviä esityksiä, joita päättäjät sitten tukevat tai pahimmassa tapauksessa eivät. Esitystä muutetaan hieman, mutta sama perusidea säilyy toivossa, että nyt esitys menisi läpi. Tarpeeksi kauan esitystä pikkumuutoksilla eteenpäin työntämällä se lopulta menee läpi.

Tuli tuossa vierailtua toisellakin paikkakunnalla sekä Ely-keskuksessa, että kunnan virastossa. Hyödyllinen vierailu, sillä asiat alkoivat lutviutumaan alunperin aiottuun suuntaan. Monen ihmisen huoli helpotti kovasti ja tulevaisuus näyttää siellä nyt valoisammalta. Nämä etelän Elyt ovat vaan tärkeitä, eivät halua olla tekemisissä asukkaiden kanssa, vain kuntien. Kuntahan koostuu asukkaista! Riittää siis työsarkaa tässäkin asiassa, mutta taitaa eläkeikä ehtiä ennenkuin täällä valtion virkamies nousee tuoliltaan asukkaiden vuoksi. Poikkeus toki vahvistaa tässäkin säännön ja viime kesänä kävi kylällä oikein aikaansaapa ihminen Ely-keskuksesta.

Huomenna on siis tarkoitus hiihtää näillä Ruotsinkylän laduilla, joita Myllykylän Myllyn talkooporukka ansiokkaasti hoitaa. Itsekin olin viime talvena latuporukassa mukana ja tiedän kuinka kylmä käy luihin ja ytimiin vaikka olisi kuinka monta kerrosta vaatetta päällä. Tosin kelkan upotessa tulee vastaavasti lämmin, joten keskiarvona ihan sopivaa hommaa. Kiitos näille arjen sankareille yhteiseksi hyväksi tekemästään työstä.