tiistai 9. joulukuuta 2008

Hengissä vielä

Minä nimittäin. Iskipä tosi raju pöpö viimekuun lopulla. Jo kolmatta viikkoa sairaslomalla ja nyt tuli lääkäriltä puhekieltoa. Tuli yskittyä keuhkot lähes pihalle ja sen seurauksena meni äänikin. Maailmanmenoakaan en ole juuri jaksanut seurata. Mutta nyt alkaa voimat pikkuhiljaa palautua.

Lunta on tullut ja mennyt ja taas on maa valkeana. Kestäisipä loppuvuoden ja saisimme valkean Joulun. Voi sitä riemua, mitä pojallani oli ensimmäisen lumimyräkän jälkeen. Lumilinnankin hän sai aherrettua, mutta siitä ei ole enää mitään jäljellä, muisto vain. Kuten minunkin lapsena tekemistäni lumilinnoista.

Nuo lapsuuden muistot etenkin talvista, jolloin lunta tuntui aina olevan metritolkulla, ovat edelleen kirkkaina mielessäni. Kesät olivat aina lämpimiä ja sadepäivätkin tarjosivat innostavia puuhia. Tosin vesiheinän kitkeminen ei koskaan kuulunut suosikkihommiini.

Lapsuus on ihmisen tärkeintä aikaa. Silloin luodaan pohja myöhemmälle elämälle. Lapsuus kestää vain hetken ihmisen elämästä ja meidän aikuisten on tajuttava antaa aikaamme lapsille silloin. Nämä laatuaikaa tarjoavat uraohjukset eivät tajua edes omaa hyväänsä puhumattakaan lapsen edusta. Aikuisen on oltava lapsen elämässä läsnä koko ajan. Se ei tarkoita sitä, että kyhjötät vieressä aina, vaan olet tarvittaessa auttamassa, opastamassa, vastaamassa tai vaikka vaan turvallisena sylinä, johon leikin lomassa on mukava istahtaa. Nämä tunteet, jotka lapsille toimillamme luomme, säilyvät heidän muistissaan lopun elämän.

Hyvää Joulua ja parempaa Uutta Vuotta!

tiistai 25. marraskuuta 2008

Onko Metlan metsät uhattuina?

Katselin kunnan sivuilta esityslistoja ja pöytäkirjoja. Iski silmään ehdotus Metlan metsien hankkimisesta kunnalle raakamaavarannoksi.

Mielestäni on aivan sama kuka kyseiset metsät omistaa, kunhan niiden olemassaolo vain on taattu. Viime keväänä olimme talkoilla siistimässä Metlan Arboretumia, jonka edesmennyt professori Max Hagman perusti. Siellä kuulimme, että vasta aivan viime aikoina on alettu ymmärtää ilmastonmuutoksen näkyminen kariketutkimuksissa. Jos metsät lahdataan, menetetään vuosikymmeniä muuttumattomana säilynyt tutkimuspaikka.

Miksi kunnan omistus voi olla riski alueen säilymiselle? No siksi, että kunnan kyvyt säilyttää omaisuuttaan ovat osoittautuneet surkeiksi. Esimerkiksi eräs kerrostalo päästettiin romutuskuntoon ja myytiin sen jälkeen miljoonien tappiolla. Metlan mailla ei ole rakennuspaikkoja, joten ainoa mahdollisuus rakentamiseen on kaavoitus. Se taas johtaa, tai paremminkin edellyttää kompensaatiota suurmaanomistajalle jossain muodossa. Joka tapauksessa kunta kaavoittaa alueen niin täyteen, että virkistyskäytölle tulee loppu.

Mikä olisi vaihtoehto tälle? Vaikka Metla ei tutkimustoimintaa jatkaisikaan, tulee metsät säilyttää mahdollisimman luonnontilaisina. Voihan olla, että tutkijat havahtuvat ja metsien tutkimuskäyttö todetaan tarpeelliseksi. Itse asiassa valtion pitää havahtua, mutta se onkin jo isompi juttu, ehkä lamasta voi olla hyötyäkin?

Mielestäni nyt pitää katsoa riittävän kauas tulevaisuuteen, eikä vain seuraavan vaalikauden päähän. Ruotsinkylässä on kaksi suurta kunnan omistuksessa olevaa aluetta. Ylä-Inkilä, jota Lemminkäinen havitteli tuhottavaksi ja Myllykylässä oleva Destian tuhottavaksi havittelema alue. Niiden välissä on Seepsulan parhaillaan tuhottavana oleva alue. Tämän viimeisen poikki menee valtakunnallinen 7 veljeksen vaellusreitti. Tämä reitti pitää saattaa arvoiseensa kuntoon. Tarvittaessa rakennetaan pitkospuut, tai vatsaavat, jotta kulku onnistuu liikuntaesteisiltäkin. Myös uusia virkistysreittejä tulee rakentaa ja yhdistää Metlan alue näihin muihin alueisiin. Tuusulan joen varteen tulee myöskin tehdä reitti.

Etelä-Suomessa ei kohta enää ole koskematonta luontoa. Meidän on nyt toimittava sen puolesta, että me ja jälkipolvet saamme nauttia luonnossa liikkumisesta.

maanantai 17. marraskuuta 2008

Nenäpäivä

Täytyy myöntää, että välillä tulee ideoita ilman suodatusta. Niin kävi perjantainakin.

Eli aamulla töihin ajaessani radiosta tuli nenäpäivään liittyvää juttua ihan urakalla. Sain mielestäni hyvän idean, laitan 10 % vaalikuluistani hyväntekeväisyyteen. Matkalla idea jalostui muotoon, että kysäisempä muilta TuPulaisilta heidän mielipidettään. Sähköpostin lähetettyäni ensimmäinen vastaus tuli lähes välittömästi Pentiltä, joka oli heti mukana.

Päivän aikana viestejä tuli tasaiseen tahtiin ja kaikki asian puolesta. Kotona sitten ynnäilin summia ja soitin Jokisen Irmalle, joka oli juuri kotiutumassa eikä ollut sähköpostejaan ehtinyt tutkia. Pikaisen neuvonpidon päätteeksi päätimme ryhtyä kampanjaan lahjoittamalla 1015 € Afrikan lapsien tulevaisuuden parantamiseksi. Minun mielestäni on tärkeä auttaa ihmisiä kotiseudullaan. Ja tässä tapauksessa avun perillepääsy on todennäköistä.

Ainut ongelma perjantaina oli kotiseutuyhdistyksemme (kuten eräs demari meitä tituleeraa) likviditeetti. Tilipäiväni kunniaksi "lainasin" summan. Uskon vakaasti TuPulaisten rehtiyteen. Puolueelle en lainaisi senttiäkään. Oikeasti oli toinenkin ongelma ja se oli ajan vähyys. Haaste piti saada perille ennen ohjelman alkua ja sitten oli vielä jälkikasvun harrastukset, joihin naapuri kolmen perheen pojat vei. Minulle jäi vain kotiinkuljetus. Nippa nappa ehdin kaiken hoitaa, ainoastaan saunavuoron alusta hetken myöhästyin.

Tunneskaala on nyt jälkikäteen vaihdellut hieman. Ehkä syynä oli yksi kriittisempi viesti mukanaolon järkevyydestä, tai paremminkin tavasta olla mukana. Eli ammattiliittojen kanssa samalla sivulla. On siellä mukana 4H-kerhojakin, joita en ammattiliitoiksi kutsuisi. Loppupeleissä asia saa positiivisen sävyn, koska avustuksen tärkeys menee muotoseikkojen yli.

Tähän loppuun voi laittaa äitini usein käyttämän lauseen, joka oli yksi syy koko ideaan: "Hyvä antaa vähästään, paha ei paljostaankaan."

tiistai 4. marraskuuta 2008

Häntä heiluttaa koiraa

Muistanette Kuusniemen, tuon maalaiskomediasta tutun paikan, jossa kylän mahtimies pyöritti kunnanjohtajaa mennen tullen.

Oikeassa elämässä ei näin tietenkään tapahdu. Ei ainakaan pitäisi. Mutta totuus on monasti tarua ihmeellisempää. Tuusulassa yritetään toiminnalla ohjata kaavoitusta. Valmisteilla oleva Ruotsinkylä-Myllykylä osayleiskaava tulee kunnanjohtajan esityksen mukaan muuttaa tulevan toiminnan mukaiseksi.

Demokraattisessa oikeusvaltiossa määritetään ensin kaavat ja säännöt ja sopeutetaan toiminta niihin. Tuusulassa tasa-arvoisemmat suunnittelevat ensin toimintansa ja muuttavat kaavat ja säännöt vastaamaan toteutunutta.

Että näin.

maanantai 27. lokakuuta 2008

Kiitos!

Vaalitulos oli kohdallani yllättävän hyvä ensikertalaiseksi ja siihen panostettuun työ- ja rahamäärään nähden.

Viime vaaleissa tuolla äänimäärällä 98 olisi päässyt valtuustoon, nyt jäin 12 äänen päähän. Toisaalta jopa 72 ääntä riitti Kaikkosen vanavedessä. Olisinko päässyt, jos äänestäjät olisivat tienneet tanssitaidostani? Turha spekuloida tuolla, mutta yhtään Anttia väheksymättä ihmettelen äänestäjiä, koska Antti ennen vaaleja kirjoitti, ettei ehdi keskittymään muuhun kuin rivivaltuutetun työhön. Tarkoitus oli siis ainoastaan kerätä ääniä.

En paheksu sitä, enkä moiti Anttia. Hän on ihan kiva kaveri, eikä varmasti pyri ajamaan omaa etuaan valtuustossa. Samaa ei valitettavasti voi sanoa kaikista uusista valtuutetuista, eikä muutamasta vanhastakaan.

Kansa on siis puhunut ja pulinat pois. Huolestuttaa vaan Tuusulan asukkaiden puolesta, kuinka heidän jatkossa käy. Kyläkoulut ovat taas uhanalaisia, vaikka kokoomus muuta väittikin. Lapsien kotihoito ei demarileirissä ole suosiossa. Tuusulan maaseutumaisuus on uhattuna asukastiheyden kasvaessa. Ja etenkin luontoarvot ovat vaarassa kadota mainoslauseiden pöytälaatikkoon jälkipolvien hämmästeltäviksi.

Pitäkää ihmiset valtuutettujenne tekemisistä tarkkaa kirjaa ja vaatikaa heitä pysymään vaalilupauksiensa takana.

sunnuntai 26. lokakuuta 2008

Kuinkahan äijän käy

Tänään on siis vaalipäivä. Kun alunperin päätin mukaan lähteä, en ajatellut pääseväni valtuustoon. Lautakuntapaikka lähinnä lasten ja nuorten asioiden ajamiseksi oli tavoitteeni. Illalla sitten nähdään, miten lähelle tavoitetta pääsin.

Tosin viime päivien yhteydenotot eri ihmisten taholta saattavat enteillä yllättävänkin hyvää tulosta. Moni on kertonut mainostaneensa minua tuttavapiirissään. Mielenkiintoista ja samalla nöyräksi tekevää. Täytyy olla kiitollinen heidän pyyteettömästä avustaan, joka on tullut minulle isompana yllätyksenä kuin faksit eräälle entiselle ministerille.

Minulla ei ole puoluekoneiston varoja tukenani, enkä ole ilennyt montaa tuttua vaalitiedotteita jakamaan. Margitan ja Pentin kanssa tehtiin yhteinen esite, jonka teossa Seija ja Päivi avittivat tekstien muotoiluissa, koska ovat tietoteknisesti ja kielellisesti etevämpiä. Muutaman omankin tein, joita on ainakin Helena, Heini, Hannu, Markku, Anna, Arvo ja Lucas olleet jakamassa.

Teltoilla olen muutamissa tilaisuuksissa ollut, kun aika on antanut myöten. Monia muiden ryhmittymien edustajia olen näinä kertoina nähnyt ja myös niinä kertoina, kun olen kauppojen ohi kulkenut jäämättä itse paikalle. Enkö suhtaudu asiaan tarpeeksi vakavasti, kun en jokaiseen mahdolliseen tilaisuuteen osallistu? Tienvarsimainoksetkin ilmestyivät viime hetkellä. Työkaverikin meinasi ajaa torstaina ojaan huomattuaan naamani tien sivussa.

Kylttini oli kyllä laillisella paikalla. Kaikilla ei ilmeisesti ole ollut mahdollisuutta tutustua tielaitoksen ohjeisiin vaalimainosten sijoittelusta. Viimepäivien pahin virhe on ollut heijastavien numeroiden käyttö. Etäisyydet tien reunasta ja liikennemerkeistä myöskin tuntuvat olevan miten sattuu. Eräälle ehdokkaalle mainitsinkin hänen mainoksensa sijoittelusta, mutta hän väitti sen olevan tielaitoksen ohjeen mukaisesti asetettu. Aikooko hän valtuustossakin suhtautua yhtä liberaalisti määräyksiin? Aika näyttää.

Tänään siis myrsky iskee Tuusulaankin. Äänet voimistuvat jo.

torstai 23. lokakuuta 2008

Eräs juttu lehdestä

Valitettavan harvoille Tuusulan asukkaille tulee paikallinen Keski-uusimaa lehti. Siinä oli keskiviikkona lähestulkoon alla oleva kirjoitus. Toimitus tapansa mukaan pidättää itsellään oikeuden muuttaa sinne lähetettyjä tekstejä. No asian ydin tuli kuitenkin selväksi.


Kertooko Sjöblom väärää tietoa?

Olin lauantaina Hyrylässä ja keskustelin Inkeri Kostiaisen kanssa hänen mielestäni hyvästä valtuustoaloitteesta. Juhani Sjöblom tuli viereemme ja iski kätensä olkapäälleni sanoen suurella äänellä:” Tämä mies kannattaa pakkolunastuksia!”

Vaalien alla tuntuu kaikki keinot olevan luvallisia kilpailijoiden kampittamiseksi. Mietityttääkin mitä muuta virheellistä tietoa minusta kokoomuksen edustajien toimesta levitetään? Totuuden subjektiivinen tarkastelu alkoi jo Antti Seppälän lehtikirjoittelusta. Tuo ”mustamaalaaminen” on sikäli harmillista, että se tapahtuu asianomaisen tietämättä, jolloin hän ei voi korjata vääriä tietoja. Seppälän juttuun kirjoitin silloin vastineen, mutta muistin virkistämiseksi lyhyt kertaus. En ole Jaakko Torppaa manipuloinut millään tavalla, Tupun jäsenkin olen ollut vasta kuukauden.

Ehdotankin ihmisille tutustumista todellisiin mielipiteisiini osoitteessa www.tupu.fi sekä blogissani http://mattialanko.blogspot.com . Pyrin toimimaan aina pienemmän ja heikomman ihmisen sekä Tuusulan puolesta.

Matti Alanko
Tuusulan puolesta ry:n kuntavaaliehdokas

maanantai 20. lokakuuta 2008

Mediapeliä

Eräs nykyinen ministeri syytti mediapeliä vaalitappionsa syyksi. Saa nähdä mitä syytöksiä viikon päästä tiedotusvälineissä näemme.

Tänään siis sekä Jaakko, että Tuija olivat televisiossa viestiään kertomassa. Tupun toiminta on siis ylittänyt valtakunnallisen uutiskynnyksen. Toimittajatkin näyttävät tajuavan, että kunnallisessa päätöksenteossa valtakunnalliset puolueet eivät palvele yksittäistä kuntalaista. Puolueiden intressit eivät kohtaa tavallista ihmistä kuin sivulauseen välimerkin tasolla. Tuusulan puolesta taas on tavallisen kuntalaisen asialla. Tupun ehdokkaat tekevät puolueiden ehdokkaisiin verrattuna pyyteettömämpää työtä.

Jokainen Tupun ehdokas on kerännyt vähintään kymmenen allekirjoitusta kannattajakorttiin päästäkseen ehdokkaaksi. Puolue voi asettaa ehdokkaita ilman samaa ruljanssia. Tupulla ei ole valtakunnallisten puolueiden puoluetukea takataskussaan. Ei ministereitä kansaa kosiskelemassa, Vapaavuori on kylläkin kaikille muille paitsi kokoomukselle valtti. Niin Helsinkikeskeinen hän on. Tupu saa ehdokasnumeroikseen muilta ylijäävät numerot. Tupun vaalitelttaa ei hyväksytty erään kaupan pihaan perusteella, että siihen ei tule mitään poliittisia ryhmiä. Kokoomus ei ilmeisesti ole poliittinen ryhmä, koska heidän telttansa paikalle tuli, tai tulivat luvatta.

Tämä muiden ryhmien, tai paremminkin yhden ryhmän harjoittama väheksyntä Tupua kohtaan loppujen lopuksi vahvistaa meitä toimimaan Tuusulan puolesta. Itselleni politiikka ei ole oman edun tavoittelua, tahdon toimia niiden puolesta, jotka eivät itse pysty puoliaan pitämään. Tähän ryhmään kuuluvat lapset ja nuoret. Heillä ei ole äänioikeutta, joten he eivät voi itse vaikuttaa asioihinsa. Yli 20 vuoden kokemus opettajana antaa nuorten arjesta sellaista tietoa, jota monella muulla alalla on vaikea saada.

Valitettavasti monissa puolueissa on kadotettu yhteys ihmisiin, heidät nähdään vain numeroina, tai tuloksen tekijöinä. Pahimmillaan puoluekomitea päättää viisivuotiskausittain mikä on kulloinkin sallittua ja mikä kiellettyä. Ihmisten ei haluta ajattelevan itsenäisesti, riittää kun puoluepomot kertovat mitä mieltä heidän tulee olla. Tähän suuntaan Tuusulakin oli menossa ennen Tupun mukaan tuloa.

Äänestäjien kannattaa näinä päivinä olla tarkkana, että erottaa ketkä toimivat itsensä ja ketkä Tuusulan puolesta.

lauantai 18. lokakuuta 2008

Vaalikuumetta

Vai pitäisikö taudille keksiä parempi nimi. Joku basilli kokoomuksen joukoissa nyt jyllää. Disinformaatioksikin sitä voisi luonnehtia. Taudin oireista kuulin demariehdokkaalta tänään Hyrrän edessä ja kyllä kokkareiden omakin porukka taudin kuvaa ilmensi.

Keskityn tässä kokkareiden omiin tokaisuihin. Eräs naisehdokas ihmetteli minulle miksi menin kommunistien kanssa samaan porukkaan? Sitten suurmaanomistaja esitteli minut pakkolunastuksen kannattajana vaalikonetietojen perusteella. Ei siis ollut osannut lukea perustelutekstiä vaalikonekysymyksistä, tai todennäköisimmin ei ollut koko koneessa käynyt ja halusi vain mustamaalata minua kokoomuslaisten silmissä. Pelkäsi varmaan mahdollisen yhteistyöni heidän kanssaan murentavan hänen arvovaltaansa. Oli miten oli, ei eräiden kokkareiden toimet mitenkään yhteistyöhön kannusta.

Onko Tupu siis niin pelottava voima, että sen torjumiseksi käytetään epätoivoisimmatkin keinot. Olisiko kannattanut ennemminkin toimia nykyisessä valtuustossa Tuusulan puolesta eikä omien etujensa puolesta.

torstai 16. lokakuuta 2008

Kiitos Liisalle

Kävin lueskelemassa Liisa Kirveen blogia http://kirves.livejournal.com/ ja huomasin siellä ystävällishenkistä tekstiä itseäni kohtaan. KIITOS LIISA sanoistasi.

Samalla voin kertoa, että Liisa on konsultoinut minua blogin avaamisessa. Näin ensimmäistä kertaa vaaleissa mukana olevalle kaikki apu on tarpeen. Valitettavasti päätös mukaan lähtemisestä jäi kalkkiviivoille, muutama tunti ennen aikarajaa. En siis ollut ryhmäkuvassa Raimon auton lavalla, enkä ehtinyt etukäteen sovittujen työ-, kurssi-, koulutus- ja kyläasioiden vuoksi paneutua vaalityöhön juuri ollenkaan. Toivottavasti vaalien jälkeen ehtii sitten paremmin.

Toisaalta ehdokkaiden tekemisien tulee olla koko ajan sellaista, että vaalit voitaisiin pitää ilman mainontaakin. Tämä mainonta on jotenkin hoopon tuntuista. Omaan esitteeseen en uskaltaisi laittaa mitään, minkä takana en ole. Nyt esillä olevissa mainoksissa ja lehtijutuissa monet ehdokkaat antavat todellisuudesta poikkeavan kuvan itsestään. Puhutaan koulujen ryhmäkokojen pienentämisestä, raskaan liikenteen vähentämisestä, lasten puolesta ja ylipäätään mistä tahansa. Todellisuudessa kokoomus karsii kyläkouluja eikä salli raskaalle liikenteelle rajoituksia. Jopa Tupun jäsen äänesti kotihoidontuen kuntalisää vastaan.

Yhteisöllisyyttä ja kylien elinvoimaisuutta jokainen haluaa puolustaa, mutta missä he ovat olleet kun talkoilla olemme näitä asioita oikeasti ja fyysisesti tehneet. En nähnyt yhtäkään viime keväänä koulun kentän salaojaa tekemässä. Ainoastaan Margita on muista alueen ehdokkaista ollut erilaisissa talkoissa kyläämme auttamassa. Arboretumia kunnostimme keväällä, alkukesästä teimme kerppuja Korkeasaareen ja päätapahtumaa eli syysjuhliakin olimme organisoimassa. Kiitos kuuluu myös muille mukana olleille.

Mielestäni tärkeää on tehdä yhteiseksi hyväksi koituvia asioita ilman vaalejakin. Nyt näyttää siltä, että moni ehdokas huomaa äänestäjät vain hetkeksi ennen vaaleja ja unohtaa heidät heti niiden jälkeen. Toiminta palaa entiseksi mulle kaikki heti nyt ja muut nuolkoot näppejään-tyyliseksi. Välinpitämättömyys yhteisistä eduista ja omien etujen turvaaminen astuu pääkuvaan. Soppatykki joutaa varastoon ja naamankin voi palauttaa peruslukemille.

Toivottavasti äänestäjät osaavat löytää ihmisen numeroiden sijasta.

keskiviikko 15. lokakuuta 2008

Ja musta on valkoista

Ainakin vaalilehden mukaan. Tuli kokoomuksen lehdykäinen ja tuntui ihan pahalta lukea niitä kirjoituksia. Toivottavasti juttuja lukevat ihmiset käyvät tutustumassa miten kokoomuslaiset ovat menneellä vaalikaudella valtuustossa äänestäneet.

Kyllä vaalimainonnassakin pitää joku tolkku olla. Toisaalta kokoomushan mainostaa olevansa työväenpuolue ja olevansa puolue jolla on korvat. Valitettavasti ne korvat eivät kuule.

perjantai 10. lokakuuta 2008

Vaalijuttuja

Ellei aiemmin ole tullut ilmi, olen ensimmäistä kertaa kuntavaaleissa ehdokkaana. En ole pyrkinyt ehdokkaaksi, vaan minut on pyydetty.

Koko tarina on tässä yhteydessä liian pitkä selostettavaksi, mutta kerron sen kyllä, jos sitä joku pyytää. Lyhyesti sanottuna olen toiminut kylämme puolesta kunnan sanelupolitiikkaa vastaan ja kirjoittanut mielestäni tärkeistä asioista. Olen kirjoittanut myös sellaisten puolesta, jotka eivät jostain syystä voi, tai uskalla omalla nimellään kirjoittaa.

Tietyt poliittiset tahot eivät ole kirjoituksistani pitäneet, jonka olen saanut "palautteen" muodossa kokea. Minut on haukuttu, vaimoni on haukuttu, jopa poliisilla on uhkailtu. Olen siis osunut "Kuusniemen" arkaan paikkaan ja kaikki mahdollinen kampitus on tehty ehdokkuuteni vaikutuksen minimoimiseksi.

Ehkä mielenkiintoisin käänne on erään perinteisen puolueen ehdokkaan muuntautuminen samoille linjoille kehä 4:sen suhteen. Vielä viime vuonna hän soitti ja haukkui minut Ruotsinkylän kyläyhdistyksen Focus-alueen kehittämisehdotuksen vuoksi. Nyt vaalien alla hän kosiskelee äänestäjiä samoilla teemoilla, kuin kyläyhdistyksen ehdotuksessakin oli. Tsuppari tekee mitä pomo käskee, vaikka sitten vakaumustaan vastaan.

Se on mielestäni suurin ero Tupun ja perinteisten Tuusulan valtapuolueiden välillä, että Tupussa jokainen saa itse kertoa mielipiteensä ja on vastuussa äänestäjilleen. Perinteisissä puolueissa ryhmän pomo sanoo mitä mieltä pitää olla mistäkin asiasta. Julkisesti kukaan ei uskalla ryhmäkuria myöntää, mutta kahden kesken moni on asiaa kritisoinut. Äänestäjille kyllä näytetään iloista naamaa ja luvataan vaikka mitä.

Se on äärimmäisen harmillista, että niin harvat ovat oikeasti kiinnostuneita valtuutettujen tekemisistä. Kysykää ihmiset edustajiltanne, miten ja miksi he missäkin asiassa päätyvät äänestyskäytökseensä. Tulette yllättymään. Niin minäkin ja siksi olen nyt ehdokkaana.

Valtuutetun täytyy kuunnella äänestäjiään, eikä politrukkia!

maanantai 6. lokakuuta 2008

Flunssan kourissa

Viikonloppu meni kuumeillessa. Kävin hieman kylällä pyörähtämässä ja parin naapurin kanssa jutustelemassa. Syysjuhlien tiimoilta ja vähän vaalienkin siinä tarinoitiin. Tietynlainen välittömyys ja hyväntahtoisuus kohottivat mielialaani, jonka flunssa oli saanut hieman alavireiseksi.
Kyllä terveys on elämän kulmakiviä. Ei sitä aina muista, mutta pienet nuhat silloin tällöin auttavat muistamaan. Täytyy vain ihailla niitä, jotka todella vakavien sairauksien kanssa jaksavat elää.
Tällainen maalaiskylä, missä lähes kaikki tuntevat toisensa, tarjoaa sairastamiseenkin hyvät olosuhteet. Naapuri on tarvittaessa lähellä ja apua saa. Sitä on myös osattava vastavuoroisesti antaa.
Toimivat maalaiskylät ovat Tuusulalle tärkeitä. Näin lähellä Helsinkiä ei ole kohta vastaavanlaisia asuinseutuja, jos hallitsematon kasvupolitiikka saa jalansijaa. Kunnantalolla ei vieläkään ymmärretä, että idylli ei säily, jos naapuriin tulee teollisuutta. Mainoslauseissa korostettu maaseutumaisuus on kohta vailla katetta. Vielä ei ole myöhäistä vaikuttaa kehityksen suuntaan.

perjantai 3. lokakuuta 2008

Ministerivierailu

Liikenneministeri oli kunnantalolla kertoilemassa täydelle valtuustosalille juttuja sanomatta oikeastaan mitään. Valtiolla ei ole keinoja Tuusulan liikenneongelmiin. Akuuteimmat pullonkaulat ovat liian pieniä eduskunnalle ja liian suuria tiehallinnolle. Eli olemme puun ja kuoren välissä.
Eihän se nyt näin voi olla! Tyypillistä poliitikon puhetta: Tehtäisiin, mutta. Ja Tuusulan päättäjät nukkuvat ruususen unta odottaen ritaria herättämään.
Pahimmaksi tukkeeksi käytyjen puheenvuorojen ja aiempien lehtijuttujen perusteella näyttää muodostuneen Koskenmäen kiertoliittymä. Arvioitu hinta muutoksille alle 4 miljoonaa. Vähän yli satanen asukasta kohti. Tehdään siis itse korjaukset ja laskutetaan valtiolta elinkaarimallin mukaan. Nyt sitten joku ajattelee, ettei näin voida tehdä, koska homma ei kuulu kunnan toimenkuvaan, tai jotain muuta yhtä perustteetonta. Kunnan tehtävä on toimia asukkaidensa parhaaksi. Jos Koskenmäen ympyrän vetämättömyys hiertää kuntalaisia, niin tehdään muutokset. Jos kuntalaisten mielestä jonotus on siedettävää, niin odotetaan valtion toimia seuraavat sata vuotta.
Jotenkin tuntuu siltä, että vaalien läheisyys sumentaa ajattelun. Väyliä halutaan ja vastustetaan, niitä suunnitellaan ties minne. Liikenteen ongelmien syynä on pääkaupunkiseudun hallitsematon kasvu, jonka on aiheuttanut lyhytnäköinen politiikka viime vuosikymmeninä. Kasinohuuma on jokaisen sukupolven itse koettava ja samat virheet tehtävä. Ahneus ja oman edun tavoittelu valtapuolueiden siihen puuttumatta on johtanut ongelmiin, joista jälkipolvet saavat maksulapun.

And now some words in english. Some of my colleges are studying english and today we had an conversation lesson. There was talk about my blog. We decided, that I should write few lines in english.
I had two things that I mentioned in discussions. One is this blog and the other was yesterdays meeting in Omnia. It was so succesfull, that I wanted to talk about it. I think our Smart team will be famous in the future. We have developed a new method to get young people to educate themselves. The whole thing is so big, that even we haven´t found it yet. We are too near to see the forest behind trees.

keskiviikko 1. lokakuuta 2008

Opetuksesta

Tai oikeastaan opetuksen kehittämisestä olin tänään Omniassa Espoossa puhumassa. Kyseessä oli nitoja projektin tilaisuus. Tarkoitus on kehittää toimintatapoja opiskelun ongelmien helpottamiseksi.
Oma alustukseni koski SMART nimellä toimivaa tiimiä. Olen toinen tiimin perustajajäsenistä. Tiimissä on neljä opettajaa, jotka hoitavat yhdessä viiden ryhmän ohjauksen siitä päivästä kun oppilaat kouluun tulevat aina valmistumiseen saakka. Opetus on hyvin työvaltaista ja perustuu ongelmanratkaisutaitojen kehittymiseen. Oppilaiden henkilökohtaiset erot on menetelmässämme huomiotu ja jokaisella opiskelijalla on oikeasti oma henkilökohtainen opiskelusuunnitelma. He voivat edetä opinnoissaan omaa tahtia. He voivat valita opintoihinsa itselleen tärkeitä opintokokonaisuuksia. Heidän työssäoppimispaikkojensa esimiehet voivat ehdottaa tiettyjä painotuksia, jolloin heidän työllistymisensä kyseiseen yritykseen on käytännössä varmaa jo ennen opintojen päättymistä.
Menetelmän sivuvaikutuksia on opiskelumotivaation lisääntyminen ja keskeyttämisten väheneminen. Joku ajattelee viimeistään tässä vaiheessa, että menetelmä on tolkuttoman kallista. Väärin ajateltu, menetelmä ei maksa yhtään enemmän kuin perinteinen vakiomuottiin väkisin ahdettu pakkotahtinen yksilöä huomioimaton opetus.
Miksi kaikki eivät sitten toimi näin? Opetus on perinteisesti hyvin hierarkkista toimintaa, jossa päätöksenteko on viety riviopettajan ulottumattomiin byrokratian suojamuurin taakse. Vaatii melkoista siviilirohkeutta ryhtyä kehittämään menetelmiä, jotka tähtäävät oikeasti hyvään jollekin toiselle ihmiselle. Kehittäjien saavutuksia vähätellään ja heidän rattaisiinsa heitetään kapuloita. Mekin olemme sen kokeneet, mutta visio paremmasta huomisesta on ollut voimakkaampi. Tunnuslauseemme: ohjaamme elämään pitää lyhykäisyydessä kaiken sisällään. Ohjaus on opetusta tehokkaampi menetelmä ja elämä on monilla nuorilla jo tarpeeksi pahasti solmussa ennen ohjaukseemme tuloa.
Syrjäytymisen estäminen saamalla nuori uskomaan itseensä ja työllistymään on mitä tärkeintä koko yhteiskunnan kannalta. Se on myös taloudellisesti kannattavaa toimintaa, vaikkei se ole mitattavissa kvartaalitalouden mittareilla.

tiistai 30. syyskuuta 2008

Grilli-ilta

Tänään oli kuukauden viimeinen tiistai ja grilli-ilta Proffan pytingillä. Porukkaa paikalla eniten koko tapahtuman historiassa. Kannatti siis heittää ajatus ilmaan keväällä. Näille kyläläisten vapaamuotoisille yhteistapaamisille on selvästi olemassa sosiaalinen tilaus. Nytkin oli paljon uusia aiemmin käymättömiä ihmisiä roppakaupalla. Päätettiin jatkaa tapaamisia, kunnes paikalle ei tule kuin yksi henkilö.
Tulihan siellä tänään puhetta vaaleistakin. Ja ymmärsin kannatustakin löytyvän, kiitos siitä. Mutta tärkeämpää kuin kannatukseni, on mielestäni ideat, joita tapaamisissa syntyy. Tänään puhuttiin partio-toiminnan elvyttämisestä Ruotsinkylässä. Vetäjiksi tarjoutuvia tosin tarvitaan lisää, jotta yhdet ja samat eivät kuormittuisi puhki. Myös lasten liikuntakerho sai lisää halukkaita osallistujia.
Lapsista puheenollen oli todella iloista huomata heidän välittömyytensä ja se nopeus, millä he pistivät metsäleikin pystyyn hiilloksen valmistumista odotellessa. Heidän äänensä houkutteli muutamia grilli-illan unohtaneita paikalle.
Tällaista elävää kylätoimintaa ilman vakavaa byrokratiaa me täällä Ruotsinkylässä harjoitamme. Eikä tässä ollut kuin yhden illan tapahtumista kyse.

Ruotsinkylän puolesta

Mietteitä 30.9.2008

Ihmisarvo on jäänyt nykypäivän Suomessa markkinavoimien puserrukseen. Kvartaalitalouden kolmen kuukauden tulosjakso on liian lyhyt ihmiselon mittakaavassa. Aikuisen yksinelävän ihmisen elämää saattaa hetkittäin pystyä arvioimaan neljännesvuoden mittaisissa pätkissä. Kenenkään muun elämä ei sovi kyseiseen muottiin.
Vauvasta vaariksi on elämän mittainen matka, jonka varrella on monia mutkia ja mäkiä. Lyhytnäköinen oman edun tavoitteluun pyrkivä politiikka vaikeuttaa tuota matkaa toimimalla ”isomman oikeudella”. Tasapäistävä holhoushysteria toisella laidalla poliittista kenttää vie kaiken hauskuuden ja elämisen ilon retkeltä määrittelemällä mitä saat tehdä.
Kuka siis auttaa matkalaista?
Alkutaipaleella omat vanhemmat yhdessä sukulaisten, naapureiden ja tuttavien kanssa. Koti on turvallisen matkan lähtöpiste, jos siellä on hyvä olla, voi matkalle lähteä hyvillä mielillä. Kouluun päästyään matkalaisen elämään tulee uusia tuttavuuksia, muttei toivottavasti liikaa. Pienessä kyläkoulussa opintien askeleet sujuvat pienemmin kompuroinnein kuin suuressa koulukeskuksessa. Kyllä niitä isoja opinahjoja ehtii koluta ihan tarpeeksi loppuelämän aikana.
Terveellinen asuinympäristö riittävine virkistysmahdollisuuksineen parantaa elämisen laatua. Kyläyhteisön toimivuus ja toistensa tunteminen karsii taajama-asutuksen lieveilmiöitä. Tässä auttaa myös riittävät harrastusmahdollisuudet. Etenkin nuorison valtava into täytyy ohjata viisaasti mieluummin hyvän- kuin pahantekoon. Ei nuoriso välttämättä halua pahaa tehdä, jos hyvääkin tekemistä on tarjolla.
Hyvä lapsuus ja nuoruus valmentavat vanhemmuuteen, johon toimivassa kylässä on helppo ryhtyä. Kun tietää yhteisön tarvittaessa auttavan pahimman yli, jaksaa itsekin vaikeina hetkinä paremmin. Liian usein pienten lasten vanhemmat ovat yksin suurissa taajamissa lukemattomien kohtalotovereitten ympäröiminä.
Vaari voikin sitten nautiskella eläkepäivistään kotikylä raitilla lastenlapsiensa kehittymistä seuraten. Voipa hän jaksaessaan toimia jonkin nuorisokerhon ohjaajan apulaisena. Se on mitä parhainta dementiantorjuntaa hänelle ja tarjoaa myös nuorisolle unohtumattomia elämän arvoja.
Ruotsinkylässä on edellytykset hyvään elämänkaareen. Meidän on yhdessä pidettävä huolta kylän omaleimaisuuden säilymisestä. Tästä ei saa muodostua taajamaa, eikä teollisuusaluetta. Luonnon monimuotoisuus ja jopa jylhyys näin lähellä pääkaupunkia on vaalimisen arvoista. Tämän päivän vauva kiittää vaarina kauaskatseisuuttamme, mikäli tehtävässämme onnistumme ja keskitymme toimissamme ihmiseen numeroiden sijasta.