tiistai 30. syyskuuta 2008

Grilli-ilta

Tänään oli kuukauden viimeinen tiistai ja grilli-ilta Proffan pytingillä. Porukkaa paikalla eniten koko tapahtuman historiassa. Kannatti siis heittää ajatus ilmaan keväällä. Näille kyläläisten vapaamuotoisille yhteistapaamisille on selvästi olemassa sosiaalinen tilaus. Nytkin oli paljon uusia aiemmin käymättömiä ihmisiä roppakaupalla. Päätettiin jatkaa tapaamisia, kunnes paikalle ei tule kuin yksi henkilö.
Tulihan siellä tänään puhetta vaaleistakin. Ja ymmärsin kannatustakin löytyvän, kiitos siitä. Mutta tärkeämpää kuin kannatukseni, on mielestäni ideat, joita tapaamisissa syntyy. Tänään puhuttiin partio-toiminnan elvyttämisestä Ruotsinkylässä. Vetäjiksi tarjoutuvia tosin tarvitaan lisää, jotta yhdet ja samat eivät kuormittuisi puhki. Myös lasten liikuntakerho sai lisää halukkaita osallistujia.
Lapsista puheenollen oli todella iloista huomata heidän välittömyytensä ja se nopeus, millä he pistivät metsäleikin pystyyn hiilloksen valmistumista odotellessa. Heidän äänensä houkutteli muutamia grilli-illan unohtaneita paikalle.
Tällaista elävää kylätoimintaa ilman vakavaa byrokratiaa me täällä Ruotsinkylässä harjoitamme. Eikä tässä ollut kuin yhden illan tapahtumista kyse.

Ruotsinkylän puolesta

Mietteitä 30.9.2008

Ihmisarvo on jäänyt nykypäivän Suomessa markkinavoimien puserrukseen. Kvartaalitalouden kolmen kuukauden tulosjakso on liian lyhyt ihmiselon mittakaavassa. Aikuisen yksinelävän ihmisen elämää saattaa hetkittäin pystyä arvioimaan neljännesvuoden mittaisissa pätkissä. Kenenkään muun elämä ei sovi kyseiseen muottiin.
Vauvasta vaariksi on elämän mittainen matka, jonka varrella on monia mutkia ja mäkiä. Lyhytnäköinen oman edun tavoitteluun pyrkivä politiikka vaikeuttaa tuota matkaa toimimalla ”isomman oikeudella”. Tasapäistävä holhoushysteria toisella laidalla poliittista kenttää vie kaiken hauskuuden ja elämisen ilon retkeltä määrittelemällä mitä saat tehdä.
Kuka siis auttaa matkalaista?
Alkutaipaleella omat vanhemmat yhdessä sukulaisten, naapureiden ja tuttavien kanssa. Koti on turvallisen matkan lähtöpiste, jos siellä on hyvä olla, voi matkalle lähteä hyvillä mielillä. Kouluun päästyään matkalaisen elämään tulee uusia tuttavuuksia, muttei toivottavasti liikaa. Pienessä kyläkoulussa opintien askeleet sujuvat pienemmin kompuroinnein kuin suuressa koulukeskuksessa. Kyllä niitä isoja opinahjoja ehtii koluta ihan tarpeeksi loppuelämän aikana.
Terveellinen asuinympäristö riittävine virkistysmahdollisuuksineen parantaa elämisen laatua. Kyläyhteisön toimivuus ja toistensa tunteminen karsii taajama-asutuksen lieveilmiöitä. Tässä auttaa myös riittävät harrastusmahdollisuudet. Etenkin nuorison valtava into täytyy ohjata viisaasti mieluummin hyvän- kuin pahantekoon. Ei nuoriso välttämättä halua pahaa tehdä, jos hyvääkin tekemistä on tarjolla.
Hyvä lapsuus ja nuoruus valmentavat vanhemmuuteen, johon toimivassa kylässä on helppo ryhtyä. Kun tietää yhteisön tarvittaessa auttavan pahimman yli, jaksaa itsekin vaikeina hetkinä paremmin. Liian usein pienten lasten vanhemmat ovat yksin suurissa taajamissa lukemattomien kohtalotovereitten ympäröiminä.
Vaari voikin sitten nautiskella eläkepäivistään kotikylä raitilla lastenlapsiensa kehittymistä seuraten. Voipa hän jaksaessaan toimia jonkin nuorisokerhon ohjaajan apulaisena. Se on mitä parhainta dementiantorjuntaa hänelle ja tarjoaa myös nuorisolle unohtumattomia elämän arvoja.
Ruotsinkylässä on edellytykset hyvään elämänkaareen. Meidän on yhdessä pidettävä huolta kylän omaleimaisuuden säilymisestä. Tästä ei saa muodostua taajamaa, eikä teollisuusaluetta. Luonnon monimuotoisuus ja jopa jylhyys näin lähellä pääkaupunkia on vaalimisen arvoista. Tämän päivän vauva kiittää vaarina kauaskatseisuuttamme, mikäli tehtävässämme onnistumme ja keskitymme toimissamme ihmiseen numeroiden sijasta.