keskiviikko 24. maaliskuuta 2010

Puukoulun tilanne

Tiistaina oli Ruotsinkylän koulun liikuntasalissa vanhempainilta. Tai paremminkin se pidettiin musiikkiluokassa, joka oli sijoitettu tilapäisesti liikuntasaliin puukoulun opetuskäyttöön kelpaamattomuuden vuoksi. Toinen puukoulussa toiminut luokka 1B, pitää majaansa nykyään ruokalan kabinetissa. Syynä tähän on puukoulun parista kosteusvauriosta johtuneet terveysongelmat oppilailla.

Paikalla oli kolmisenkymmnentä henkeä kuuntelemassa rehtorin, terveydenhoitajan ja opetuspäällikön esityksiä asiasta. Eniten keskustelua herätti opetuspäällikkö Markus Torvisen esitys. Kosteusvaurioiden suuruus kartoitetaan ja museoviraston kanssa käydään neuvotteluja rakennuksen kunnostamiseksi. Ennen korjausten valmistumista tiloja ei voi käyttää opetukseen. Tämä aiheuttaa ongelmia jatkossa tilanahtautena. Torvisen mukaan toiveena on, että mahdollisimman moni oppilas vaihtaisi koulua joko Mikkolan tai Riihikallion kouluihin. Aika rankkaa juuri koulunsa aloittaneille ekaluokkalaisille, jos pitää vaihtaa uuteen isoon kouluun pienestä kyläkoulusta, jossa kaikki tuntevat toisensa.

Torvinen kyllä yritti perustella monilla eri näkökohdilla vaihdon järkevyyttä, mutta yksikään niistä ei koulutuksen tässä vaiheessa uppoa ekaluokkalaisen ajatusmaailmaan, ei kyllä kovin helposti monelle koulunsa käyneellekään. Kyseeseen tulisi lähinnä Lahelan eteläosissa asuvat lapset, jotka joutuisivat käyttämään koulumatkaansa Jokitietä. Tämä tällä hetkellä kapea, mutkainen ja mäkinen tie ei ole luokiteltu vaaralliseksi koulutieksi, joten oppilaiden on kuljettava sitä jalan autojen seassa, koska kevyen liikenteen väylää ei ole. Sivistystoimen päällikkö on Torvisen mukaan valmis esittämään tietä vaaralliseksi koulutieksi, jolloin oppilaat kyydittäisiin kouluun. Tämä oli siis heitetty porkkanaksi koulun vaihdon houkuttelevuuden lisäämiseksi. Siis nykyisinkin tätä kapeaa, mutkaista ja mäkistä Jokitietä koulumatkaansa käyttävät lapset olisivat varmaan saaneet kyydityksen halutessaan, jos siis olisivat sitä tajunneet hakea. Taitaa olla ensimmäinen kerta, kun Ukkola tarjoaa kyyditystä ennenkuin kukaan tajuaa sitä hakea.

Tämä porkkana tuntui erään isän mielestä huonolta, koska kyyditys johtaisi nykyisen parin kilometrin suuntaansa hyötyliikunnan poisjäämiseen. Ruotsinkylän suuntaanhan Lahelasta on kevyen liikenteen väylä ja vielä samalla puolen katua koko matkan koulun kohdalle saakka. Riihikallioon mennessä pitää vilkasliikenteinen Ruotsinkyläntie ylittää. Kaikki kyseiseen risteykseen Jokitieltä tulleet tietävät miten turvaton se on pienen koululaisen kannalta, mutta nythän tietä ilmeisimmin ollaan muuttamassa statukseltaan vaaralliseksi. Kuntalaisten tasavertaisuuden kannalta vastaavat paikat saanevat myöskin vaarallisen koulutien statuksen ja kyyditykset alkavat tuottaa kuljetusyrittäjille kaivattuja lamantorjuntatuloja. Mielenkiintoista sikäli, ettei Jokitietä aiemmin ole luokiteltu vaaralliseksi koulutieksi.

Illan aikana vanhempien taholta nousi ajatus parakkien tuomisesta koulun pihalle väliaikaistiloiksi. Voihan olla, että neuvottelut museoviraston kanssa eivät käy hetkessä ja korjauksiinkin on varattava aikaa. Oikeastaan nyt olisi erinomainen tilaisuus aikaistaa Ruotsinkylän koulun peruskorjausta ja laajennusta tuomalla kerralla riittävästi parakkeja, jolloin laajennuksen aikaiset työt eivät häiritsisi koulutyötä niin pahoin. Laajennus on lisäksi toteutettava siten, että koulu ei heti jää ahtaaksi väestömäärän kuitenkin lisääntyessä. Lahelan eteläosien lapsilla täytyy olla mahdollisuus tulla turvallista koulutietä maaseutumaisessa ympäristössä olevaan kouluun. Heidän vanhempansa ovat maksaneet Keski-Uusimaan selvityksen mukaan reilusti kunnallisveroa, joten silläkin perusteella Ruotsinkylän koulun laajennus on pikimmiten tehtävä. Niin ovat myös maksaneet Ruotsinkyläläisetkin veronsa ja kouluverkkoselvitysten mukaan Ruotsinkylän koulu on vuosia ollut Tuusulan edullisimpia kouluja oppilaskustannuksiltaan. Olemme siis koulun laajennuksen ansainneet, niin vanhemmat kuin koulun henkilökuntakin oppilaista puhumattakaan.

lauantai 13. maaliskuuta 2010

Lobataan taas!

Se on tämä maaseudulla asuminen sellaista, että saa lähes herkeämättä olla seuraamassa kunnan nettisivuja ja vähän naapurikuntienkin. Ja tuleepa tuota tietoa ihan valtion virastoistakin.

Tämän viimeisen lobbauksen kohteen ensi-info tuli tuosta viimeisestä osoitteesta erään toisen hankkeen kirjelmöinnin mukana. Olimme siis kyläyhdistyksen taholta lausuneet kannanottomme erään hankkeen YVA:sta. Viranomaisen mielestä tämän hankkeen yhteydessä olisi pitänyt huomioida myös naapurissa sijaitseva hanke, joka oli keskisen uudenmaan ympäristölautakunnassa vireillä?! Siis hetkinen, ei meillä tässä Metsäkyläntiellä ollut muuta TIETOA HANKKEESTA KUIN HUHUJA!

Tuli jotenkin Ylä-Inkilän jutut mieleen. Ei muuta kuin kysely päälle. Ensin rekisterinumeron perusteella tilan tiedot ja sitten yhteyttä muutamaan ympäristölautakunnan edustajaan, josko heillä olisi ollut jo tietoa asiasta? Eipä ollut. Jossain vaiheessa posti toi joillekin lähistön asukkaille tiedon murusia. Ympäristökeskuksesta saimme sentään hakemukset hieman riisuttuina versioina ja niiden lukeminen herätti enemmän kysymyksiä kuin niistä löytyi vastauksia alkuperäisiin kysymyksiin. Sen verran hutiloiden nämä hakemukset oli tehty.

Hakemuksissa oli paljon suoranaisia virheitä ja lähtötiedot olivat monin paikoin pahasti vanhentuneet. Selvitykset oli kopioitu naapurissa toimivan yrityksen YVA:sta ja osa jätetty tekemättä. Liikennekin oli suunniteltu kantavuudeltaan heikkojen tieyhteyksien kautta, vaikka 100 metrin päässä kulkee toista luokkaa oleva tieyhteys. Kaiken lisäksi hanke ei sovi maakuntakaavaan, eikä vaihekaavaan. Niissä ainoastaan pieni nurkkaus alueesta sopii kiviainesten ottoon.

Laitoin viestiä kaavoituslautakunnan jäsenille, koska netissä olevan esityslistan mukaan hankkeen hakemukset ovat esillä lautakunnan kokouksessa. Niitä ei siis voinut lukea netin kautta. Lisäksi kunnantalolla käydessämme havaitsimme virkamiehellä erilaisen hakemusversion, kuin minkä ympäristökeskuksesta olimme saaneet. Miksi erilaiset versiot asukkaille kuin virkamiehille? Sekin herätti kysymyksiä asioiden avoimuudesta ja ehkäpä rehellisyydestäkin. Ainoastaan kaksi lautakunnan jäsenistä vastasi viestiini, siitä kiitos heille.

Toinen heistä lähetti jopa sähköpostia lautakunnan kokouksen jälkeen. Siinä todettiin lautakunnan yksimielisesti olleen hanketta vastaan. Seuraava lobbauksen kohde on siis KU- YK. He antavat aikanaan oman päätöksensä hakemukseen. Esityslistaa ei vielä ole kunnan sivuilla näkynyt, eikä silloin aiemmin näillä parilla viestiini vastanneella jäsenelläkään ollut etukäteistietoa. Lupasivat kyllä olla kuulolla.

Muita lobbauksen kohteita on lähistöllä tarjolla ihan tarpeeksi. Vantaakin suunnittelee logistiikkakeskusta Tuusulan rajaan kiinni. Ei siinä mitään muuta haittaa ole kuin se, että alueen tiestö ei ole logistiikkakeskuksen edellyttämässä kunnossa. Hankkeen yleisötilaisuudessa olleille selvisi, että suunnittelijatkaan eivät käytännössä olleet käyneet paikalla, eikä heillä ollut hajuakaan mitä olivat suunnittelemassa. Vantaalla tuntuu olevaan rahaa konsulttien palkkioihin.

keskiviikko 3. maaliskuuta 2010

Paremmalla onnella

Toivon mukaan tämä yhteys ei pätki, kuten nuo Madeiran yhteydet. No kentällä oli taatusti useampia käyttäjiä kuin tällä kaistalla. Tosin juuri nyt kissa hyppäsi pöydälle ja haluaa osallistua kirjoittamiseen. Mikähän vimma silläkin on tulla juuri tähän?

Mutta palataanpa Madeiran matkaan. Otimme äkkilähdön hiihtolomalle vähän ennen matkaa. Viikonlopun rankkasateet aiheuttivat valtavat mutavyöryt ympäri saarta. Pahiten kärsivät kaupungeista Funchal ja Ribeiro Bravo, kylillä ympäri saarta oli myös vaurioita. Ongelmana oli, että valtavat vesimäärät eivät yksinkertaisesti mahtuneet jokiuomiin ja veivät maita siis mukanaan uoman vierestäkin. Funchalissa joet oli vielä katettu loppupäistään teillä, jolloin joet kulkivat jonkin matkaa putkissa, jotka siis tukkeutuivat kivistä ja irtomaista. Tulpat pakottivat mutavedet katutasoille ja sitä kautta rakennuksiin ja myös niiden kellareihin.

Siivoustyöt olivat täydessä vauhdissa koko matkamme ajan ja päivittäin avattiin uusia kohteita ja liikkeitä putsausten edetessä. Tieyhteydet ovat varmasti poikki vielä viikkoja pahiten kärsineillä osuuksilla. Kiertelimme muutamana päivänä autolla ympäri saaren itä- ja pohjoisosia. Maisemat olivat edelleen hienot ja kasvien loisto samoin, vaikka kukkaloisto onkin myöhemmin keväällä.

Teemapuisto Santanassa oli käymisen arvoinen paikka. Siellä on mökkejä, joissa paikalliset käsityöläiset esittelevät töitään niitä tekemällä. On kangastöitä, koritöitä, keramiikkaa, sepän töitä ja perinteisiä olkikattorakennuksia. Isommissa näyttelyissä kerrotaan niin maapallon kuin Madeiran historiasta ja myös katsahdetaan mahdolliseen tulevaisuuteen ympäristön tila kiintopisteenä. pääsipä siellä soutelemaankin ja tarkkuusajelemaan vanhalla purjelaivalla. Tai paremminkin kahdella parikilpailuna. Kyseessä oli kylläkin pienoismallit sähkökäyttöisinä. Hävisin ottelun pojalleni, mutta puolustukseni on kyllä sanottava, että laivani ohjausjärjestelmä oli vaurioitunut meritaistelun tuoksinnassa. Laiva kääntyi vain yhteen suuntaan ja kulki välillä eteenpäin, vaikka telegrammi oli käännetty taaksepäin. Pian ajomme jälkeen oli nämä viimeiset kaksikin kuudesta aluksesta poistettu käytöstä. Ilmeisen kalustoa kuluttava kohde.

Mielenkiintoisena yksityiskohtana oli lasten leikkipaikan Rovaniemellä valmistettu kiipeilylaiva. Myös nettiyhteys olisi toiminut kahvilassa, mutta kone ei ollut mukana. Nämä nettiyhteydet toimivat tietyissä kohdin loistavasti, mutta hotellimme kohdallaoli pienoisia ongelmia. Hotellin sisällä pääsi ainoastaan respan aulassa nettiin, joka oli maksullinen (3€/15min). Huoneessa ei löytynyt lainkaan yhteyksiä, mutta parvekkeella löytyi parhaimmillaan 15 verkkoa, joista jokunen vapaita. Signaalin vahvuus tosin parhaimmillaankin heikko ja muutaman kerran signaali katosi kesken kaiken. Varminta oli siis kipaista läppärin kanssa isoon ostariin kahville mikäli halusi yhteyden pelaavan.

Säät suosivat sekä auringon paisteen, että tuulen ja sateen muodossa, lunta ei tullut. Lähtömme viivästyi noin 19 tuntia nimenomaan kovan ja puuskaisen tuulen vuoksi. Madeiran kenttähän on melkoinen nähtävyys jo sinänsä. Kiitotietä on jatkettu melkoisella siltarakennelmalla. Muutaman kymmenen metrin korkuisten pilareiden päälle on rakennettu taso. Tason päällä siis kiitotien jatke ja alla huvipuisto. Erilaisia pallokenttiä lähes joka lajille mitä voi kuvitella, kiipeilyseinä, amfiteatteri, patikointipolku mäen päällä ja rantakivikossa kiertelevä kävelytie. Kesähelteellä oiva paikka harrastaa liikuntaa varjossa viilentävän tuulen puhaltaessa. Nyt oli turhankin viileä tuuli, mutta aaltoja tuli tuijoteltua ja todettua se valtava voima, mikä niissä piilee. Pärskeet kohosivat parhaillaan melkoisiin korkeuksiin. Kahvikioskin pitäjän mukaan edellisen viikonlopun myrskyn aikana aallot löivät pärskeet aivan kioskille asti, kymmenien metrien päähän rannasta!

Emme siis päässeet aiottuna ajankohtana lähtemään, koska koneen kaksi laskuyritystä osoittivat kelin liian vaaralliseksi ja koneemme laskeutui Porto Santoon, josta jatkoi Tenerifalle. Meidät kuskattiin takaisin hoteliin ja seuraavana aamuna uusi yritys. Jälleen kova tuuli ja näimme pari laskuyritystä, jotka johtivat jäleen Porto Santoon. Koneemme pääsi kuitenkin alas ja mekin viimein lähtöön. Rullaustiellä tosin odottelimme Porto Santosta tulevaa konetta, joka oli ollut siellä odottamassa tuulen tyyntymistä. Nuo hieman tyynemmät hetket olivat harvassa ja oli hyvää tuuria, jos sellainen osui kohdalle koneen ollessa tulossa laskuun.

Kaikenkaikkiaan mielenkiintoinen kokemus, eikä minulle jäänyt henkilökohtaisesti mitään hampaan koloon paikallisia olosuhteita kohtaan. Etenkin Aurinkomatkojen opas kentällä hoiti tilanteen hyvin, vaikka jotkut matkustajat tuntuivat hiiltyvän odotteluun päätöksestä palataanko hotelliin vai ei. Päätöksen tekijät istuivat kuitenkin Helsingin päässä mukavasti toimistoissaan. Heidän oli ehkä vaikea asettua lapsiperheiden asemaan ja ehkä unohtivat, että olimme lähteneet hotellilta kentälle 5-6 tuntia aiemmin. Moni odotti koneeseen pääsyä ja ateriaa, nyt ateria tuli vasta hotellilla parin tunnin lisäodotuksen jälkeen. Meillä oli kyllä evästä repussa, mutta juomathan turvatarkastuksessa otetaan pois. Hurttia huumoriakin siinä heittelimme matkustajien kesken, siis niiden joiden huumori vielä toimi. Puumalalais porukan ilmeet olivat kyllä seuraavana aamuna mainiot, kun he aamiaiselle tullessaan ihmettelivät, että eikö teidän pitänyt eilen lähteä? Totesin vaan, että täällä oli niin hyvä aamiainen, että tulin takaisin.

Taidanpa käydä siellä aamiaisella vielä myöhemminkin.

maanantai 1. maaliskuuta 2010

Lomailua

Tämä lomailu tuntuu menevän lentokentällä konetta odotellessa. Kirjoittelin äsken pitemmän jutun kuin tämä, mutta juuri sopivalla hetkellä verkko pätkäisi pihalle.

Siksi tämä juttu on erinomaisen lyhyt. Kokeilen kirjoittaa varmemmalla yhteydellä pitempää stooria.