Vuosi vaihtui ja uusi alkoi taas Tuusulan kannalta vähemmän hyvillä uutisilla. No tarkemmat arviot yön jälkeen osoittivat Vaunukankaan koulun palon vauriot pienemmiksi kuin alkuun pelättiin. Hyvä niin, mutta jokin lasten ilotuliteleikeissä meni pahasti pieleen.
Lapsillahan ei oikeasti voi olla ilotulitteita, ellei joku täysi-ikäinen niitä hänelle anna. Käyttöohjeet ainakin olivat jääneet tajuamatta ja muutenkin touhu lienee karannut käsistä kuten muinainen mopo. Onneksi Ruotsinkylän mopoautolla liikkuneet ilotulittajat saivat roskiksen sammumaan, ennen paikalta poistumistaan. Olivat älypäät laittaneet koulun roskikseen paukkujaan ja saivat roskiksen kupeeseen reiän valtavan pamauksen saattelemana. Lähistön asukas oli nähnyt sammutuksen ja paikalta poistumisen.
Itse näin kyseisen astian jäädyttäessämme koulun kenttää sunnuntaina naapurin Kimmon ja koulun rehtorin Jukan kanssa. Siinä vettä letkusta roiskiessamme ehdimme jutustella koko joukon erinäisiä asioita. Viime keväisen kentän salaojituksen aikana jutustelu oli vähäisempää, koska istuin enimmän ajan traktorin ohjaimissa. Jokatapauksessa tuollaiset pienimuotoiset talkoohommat tarjoavat mahdollisuuksia monenlaiseen kommunikointiin sekä vanhempien, että koulun edustajien välillä.
Ehkä tärkein hyvän mielen tuoja molemmissa tapauksissa oli se, että tunsi tekevänsä jotakin konkreettista oman kylän koulun oppilaiden hyväksi. Lapsiin ja nuoriin satsaaminen on aina kannattavaa toimintaa. Se maksaa vaivan näön moninkertaisesti takaisin. Ehkä vältymme jatkossa enemmiltä ilotuliteuutisilta?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti