Kaikki alkoi siitä kun Tuusula aikoi myydä Lemminkäiselle Ylä-Inkilän tilan.
Kauppa oli junailtu "Kuusniemen" tapaan pienessä piirissä ja sen sisällöstä ei tahtonut saada vilpitöntä tietoa juuri mistään. Virkamiehet selittelivät ihan muuta, kuin sopimuspaperissa luki. Valtuutetut eivät edes tienneet missä kaupan kohde sijaitsee. Luulivat sen olevan keskellä korpea kaukana asutuksesta. Eräs hallituksen jäsen jopa kysyi paljonko asukkaille pitää maksaa, että nämä muuttavat pois?
Ei siis puhettakaan, että asukkailla olisi mitään sananvaltaa naapuriin tulevasta raskaan teollisuuden keskittymästä.
Vaikutin yhtenä monista alueen asukkaista siihen, että hanke kaatui hallinto-oikeudessa. Prosessista jäi se kuva, että suurin osa Tuusulan valtuutetuista tekee, mitä ryhmänjohtaja käskee mitään kyselemättä. Ryhmäpäätöksestä ei saa livetä, vaikka olisi itse toista mieltä.
Haluan omalta osaltani olla vaikuttamassa epäterveen politiikan hautaamiseksi.
Toinen syy on huoli lasten ja nuorten tulevaisuudesta. Nykyiset päättäjät eivät useinkaan näe ihmistä numeroiden takana. Yli 25 vuoden kokemus opettajana on vakuuttanut minut päättäjien lyhytnäköisyydestä. Ongelmien ehkäisyyn ei löydy resursseja, mutta virheiden korjaamiseen haalitaan hätäapua.
Vertauskuvallisesti paikataan vuotavaa venettä, että sillä päästäisiin loppumatka saareen, mutta ei tehdä isompaa korjausta, että vene kestäisi useamman edestakaisen matkan seuraavinakin vuosina.
Yritän toimia pidemmällä tähtäyksellä kuin yksi vaalikausi. Liian moni toimii vain neljännesvuoden mittaisen ajanjakson perusteella ja jälki on valitettavasti sen mukaista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti