sunnuntai 13. maaliskuuta 2011

Liikenne on meidän jokaisen asia

Tulevana tiistaina on Ruotsinkylässä liikenneilta. Lahelaseuran ja Ruotsinkylän kyläyhdistyksen yhteinen ponnistus liikenneolojen parantamiseksi on saamassa julkisuutta. Paikalle on lupautunut oikein kolme nykyistä kansanedustajaa ja muutamaa uutta halukastakin on kyselty. Useampaakin olisi voinut kysyä, mutta kaikki eivät halua jostain kumman syystä yhteystietojaan samoihin etsintäpaikkoihin kuin muut.

Liikenneillan pohjustukseksi olemme tehneet kummallakin kylällä liikennelaskennat. Ajoneuvojen määrät ovat yllättäneet kaikki, joilta lukuja olen arvuutellut. Lisäksi teimme muutamia toimenpide-ehdotuksia, joilla liikenneolja voi merkittävästi kohentaa. Kehä IV on tietenkin tärkeä, jotta raskas liikenne saadaan pois kyläteiltä. Suojatiet eivät nykyisellään vastaa liikennemäärien aiheuttamaa turvallisuusvajetta. Kylällä on kaksi koulua ja valtaosa oppilaista kulkee jalkaisin tai polkupyörällä. Pidempää tulevat ja etenkin tällaisena lumitalvena moni tosin kulkee autokyydillä.

Myös julkisen liikenteen asiat olivat ehdotuksissamme mukana. Nythän on ollut paljon esillä lentoradaksi kutsuttu rautatieyhteys pääradalle ja se kulkisi Ruotsinkylän kautta. Juna-asema ja etenkin sen paikka varmasti puhututtavat. Helpoiten, nopeiten ja halvimmin joukkoliikenneasiaan saa parannusta tekemällä pysäköintialueen Tuusulan väylän varteen entisen Korsoon menevän tien eteläpuolelle. Paikka on mitä mainioin, koska vieressä on kevyen liikenteen silta Tuusulan väylän yli. Hyvällä suunnittelulla ja toteutuksella parkkipaikasta ei edes ole haittaa lähistön asutukselle. Tosin pelkona on, että rakentaminen aloitetaan kaatamalla varmuuden vuoksi kaikki puut. Itse jättäisin asutuksen ja parkkialueen väliin riittävästi puita näkösuojaksi. Eipä autojen valotkaan pimeällä loistaisi ikkunoista sisään.

Kunnantalolla kävimmekin pienellä porukalla ehdotuslistan kanssa ja saimme hyvinkin myönteisen vastaanoton. Virkamieskunnassakin on hyvin ajattelevia ihmisiä, saa nähdä miten käy tiistaina noiden päättäjien kanssa.

Sattuipa tuossa perjantaiaamuna töihin mennessä, että samaan suuntaan mennyt auto oli ajautunut auraamattomalla loskaliirron seurauksena suoraan pylvästä päin. Siihen oli jo pysähtynyt vastakkaisesta suunnasta tullut auto ja ajoin paikan ohi. Jokin sai minut kuitenkin kääntymään seuraavasta risteyksestä takaisin. Tämä pysähtynyt auto tulikin heti vastaan, mutta jatkoin onnettomuuspaikalle, koska siinä oli paremmin tilaa kääntää ympäri. Kuski olikin vielä autossa ja kysyin hänen vointiaan. Kunnossa oli pientä tärähdystä ja henkisiä vammoja lukuunottamatta. Turvatyynyt eivät olleet lauenneet, joten hidastuvuus ei ollut ollut liian suuri. Kysyin kuskin määränpäätä ja kuultuani sen Hyvinkääksi, tarjosin hänelle kyytiä. Siinä matkan aikana jutellessamme hänen mielipahansakin hälveni ja synkästi alkanut matka päättyi iloiseen hymyyn.

Tänään sitten tuli kotiin hieno kukkapuska ja kiitoskortti avunannosta. Sellainen sanonta, että kiittämättömyys on maailman palkka ei ainakaan tässä tapauksessa pidä paikkaansa. Olisin toki kiittänyt kukista, mutten tajunnut pyytää yhteystietoja ja kortissa oli pelkästään nimi. Kukkapuska kyllä ilahdutti, mutta hyvä mielen sain jo silloin perjantaina kun huomasin surun vaihtuneen ilon puolelle parinkymmenen minuutin matkan aikana. Kiitos, että sain olla avuksi!

Ei kommentteja: