keskiviikko 23. helmikuuta 2011

Hiihtoloma

Joillakin ihmisillä työt haittaavat harrastuksia ja joillakin harrastukset töitä. Minulla tuntuu välillä molemmat haittaavan toisiaan. Ei kuitenkaan niin, että päivätyö häiriintyisi, mutta uusi työ teettää entistä työtä enemmän iltahommia. Iltaisin on sitten priorisoitava työ ja harrastukset. Onneksi parissa harrastuksessa on apuna oikein sihteeri. Nämä molemmat ovat tavallaan vapaaehtoisia hommia, joihin olen mukaan joutunut ja halunnutkin, mutten ehkä näin suurella panoksella.

Tämä uusi työ, josta mainitsin, on Hyvinkäällä Hyria koulutus Oy:ssä. Autoalalle haluavia nuoria sielläkin koetan opin tiellä ohjata. Työ sinänsä on samantapaista kuin aiemmin Helsingissä. Näin alkuvaikutelmien perusteella kehittymishalukkuus on nykyisessä työpaikassa oleellisesti suurempaa. Lähimmän esimiehen kanssa pystyy oikein keskustelemaan ja hänet saa hyvin kiinni. Rehtoreita on turha verrata, entistä ei voi millään asteikolla verrata kehenkään toiseen. Hän on tehnyt lähtemättömän vaikutuksen kaikkiin tapaamiinsa, viimeksi korjaamomessuilla siitä oli puhetta monien yhteistyökumppanien kesken. He ihmettelivät aikoinaan maineikkaan opinahjon alamäkeä. Kehitys on monta vuotta ollut ainoastaan opettajien varassa johdon keskittyessä lillukanvarsiin metsän lahotessa ympärillä. Liian monta on jättänyt uppoavan laivan, hiljainen tieto ei enää välity seuraajille.


Paljon on toki työsarkaa edessä Hyriassakin ennenkuin kokonaisuus toimii optimaalisesti. Suurin ero on siinä, että siellä on halua kehitykseen. Tietyt asiat hoituvat heti, eikä ehkä kahden vuoden kuluttua kuten aikaisemmassa työssä. Tosin liian moni luvattu asia jäi siellä hoitamattakin, siinäkin yksi syy lähtööni. Suurin ehkä oli kuitenkin johdon totaalinen näköalattomuus siihen missä mennään ja toissavuotiset palkitsemiskäytännöt. Myös ajosuunta ruuhkaa vastaan painoi päätöksessäni lähteä.

Palataanpa tuohon otsikkoon ja hiihtolomaan. Se alkaa olla puolessa välissä ja suksille en ole vielä ehtinyt. Ehkä huomenna iltapäivällä, aamupäivä alkaa kunnantalolla heti kasilta. Käymme kunnan ihmisiä tapaamassa naapurikylän porukan kanssa liikenneillan merkeissä. Tämän kulmakunnan liikenne alkaa muistuttaa suuremman kaupungin liikennettä ja jotain tarttis tehrä. Olemme houkutelleet muutamia kansanedustajia mukaan liikenneiltaan ja varapuheenjohtaja Reino on tehnyt hienon dokumentin liikenneillan alustukseksi. Voi sanoa, että joukossamme on melkoisesti potentiaalia mihin tahansa. Kun vain kunta ja valtio sen ymmärtäisivät. Valitettavasti noissakin organisaatioissa tunnutaan ajateltavan, että ainoastaan virkamiehet osaavat tehdä hyviä esityksiä, joita päättäjät sitten tukevat tai pahimmassa tapauksessa eivät. Esitystä muutetaan hieman, mutta sama perusidea säilyy toivossa, että nyt esitys menisi läpi. Tarpeeksi kauan esitystä pikkumuutoksilla eteenpäin työntämällä se lopulta menee läpi.

Tuli tuossa vierailtua toisellakin paikkakunnalla sekä Ely-keskuksessa, että kunnan virastossa. Hyödyllinen vierailu, sillä asiat alkoivat lutviutumaan alunperin aiottuun suuntaan. Monen ihmisen huoli helpotti kovasti ja tulevaisuus näyttää siellä nyt valoisammalta. Nämä etelän Elyt ovat vaan tärkeitä, eivät halua olla tekemisissä asukkaiden kanssa, vain kuntien. Kuntahan koostuu asukkaista! Riittää siis työsarkaa tässäkin asiassa, mutta taitaa eläkeikä ehtiä ennenkuin täällä valtion virkamies nousee tuoliltaan asukkaiden vuoksi. Poikkeus toki vahvistaa tässäkin säännön ja viime kesänä kävi kylällä oikein aikaansaapa ihminen Ely-keskuksesta.

Huomenna on siis tarkoitus hiihtää näillä Ruotsinkylän laduilla, joita Myllykylän Myllyn talkooporukka ansiokkaasti hoitaa. Itsekin olin viime talvena latuporukassa mukana ja tiedän kuinka kylmä käy luihin ja ytimiin vaikka olisi kuinka monta kerrosta vaatetta päällä. Tosin kelkan upotessa tulee vastaavasti lämmin, joten keskiarvona ihan sopivaa hommaa. Kiitos näille arjen sankareille yhteiseksi hyväksi tekemästään työstä.

Ei kommentteja: