Otsikko on suora lainaus entisen tilakeskuksen päällikön Ritva Lappalaisen postauksesta Tuusulan kuntapolitiikkaryhmässä käydystä keskustelusta Kirkonkylän koulun toiminnoista kampuksen rakennusaikana. Ritvan ja monen muunkin mielestä uusi Kirkonkylän koulu olisi pitänyt rakentaa muualle, kuin nykyiselle ahtaalle tontille. Useita mahdollisia rakennuspaikkoja tutkittiin kaavoituksen kanssa, mutta kesken selvitystyön päätös sijainnista runnottiin läpi.
Kärsijiksi tässä tilanteessa joutuvat taas kerran lapset ja veronmaksajat. Hintalappu eri luokkien kuskauksista Nahkelaan, Rusutjärvelle ja Vanhakylään voi nousta arvaamattoman kalliiksi jo yhdenkin onnettomuuden seurauksena. Lapset tullaan siis kuskaamaan toisille kouluille sen sijaan, että he itse voisivat kulkea jalan tai polkupyörällä koulumatkojaan. Hyötyliikuntaa jää saamatta melkoinen määrä.
Miten tähän runnomiseen sitten päädyttiin? Siihen osannee vastata pormestaritrio. Heillä on tuntunut mopo karkaavan käsistä sitä pahemmin, mitä pidemmälle pormestarimallin kanssa on Tuusulassa eletty. Tämä Kirkonkylän kampushan kesken kaiken ylimitoitettiin reilusti, jotta Klemetskogin koulun ruotsinkielinen opetus voitaisiin sinne siirtää. Ilman tuota ylimitoitusta Kirkonkylän koulu olisi mahtunut paremmin tuolle ahtaalle tontilleen. Taisi sivistystoimen puolella olla aavistus, ettei ruotsinkieliseen opetukseen kuitenkaan tule suunnitelman mukaista määrää oppilaita ja silloin tilaa olisi siirtää Tuomalan koulun opplaat Kirkonkylään. Runnomiselle oli siksikin kiire, että suurin osa kuntalaisista ei kannata megakampuksia, koska niiden rakentaminen johtaa pienten koulujen sulkemiseen. Nykyisen valtuuston voimasuhteilla pienet koulut ovat vaarassa ja uusi valtuusto voi olla eri mieltä. Äänestäjien onkin syytä olla tarkkana ja tutkia nykyisten valtuutettujen äänestyskäyttäytymistä näissä kouluja koskevissa päätöksissä.
Tuusulan palveluverkon uudistaminen on mietittävä uudestaan. Lasten kannalta on tärkeintä, että koulu on etenkin ala-asteella riittävän lähellä turvallisen koulumatkan takana. Yksisarjainen ala-aste riittää varsin hyvin ja maksimissaan ala-aste voi olla kaksisarjainen. Erinomaisia oppimistuloksia saavutetaan myös yksisarjaista pienemmissä kouluissa, joissa siis käytetään yhdysluokkia, eli samassa tilassa on useamman vuosikurssin oppilaita. Tuomalan koulu on maankuulu erinomaisesta pedagogiikastaan ja siellä näitä yhdysluokkia käytetään varsin monipuolisesti. Itsekin aloitin aikoinaan kansakoulussa, jossa kolme ensimmäistä luokkaa opiskeli samassa luokkahuoneessa.
Mikäli Tuusulan ala-asteet olisivat yksisarjaisia ja niiden sijoittelu olisi tehty viisaasti, ei juuri kenenkään tarvitsisi kulkea koulukyydillä ja kuljetuskustannuksistakin säästettäisiin. Näin korona-aikana hankalien karanteenien mahdollisuuskin pienenisi oleellisesti isoihin kampuksiin verrattuna. Ylä-asteita voidaan sitten sijoittaa hieman kauemmaksi kotoa, jos erillisten yläasteiden rakentamiseen on ylipäätään tarvetta. Jokaisen koulun ympärillä olisi alue, josta ensisijaisesti mennään kyseiseen kouluun. Nämä alueet eivät saisi leikata toisiaan. Kouljen väliin jäävältä "ei kummankaan" koulun ensisijaiselta oppilaaksiottoalueelta sitten lapsia sijoitettaisiin siihen kouluun, johon paremmin mahtuu tia vanhemmat lapsensa haluavat. Näin toimien yksikään koulu ei olisi ensisijaisen oppilaaksioton vuoksi tupaten täysi, vaan tilaa jäisi muutamille oppilaille toissijaiseen oppilaaksiottoon.
Olen tätä mallia aikoinaan ehdottanut silloisessa kasvatus- ja koulutuslautakunnassa, mutta se ei saanut riittävää kannatusta lautakunnan jäseniltä. Viranhaltijoilta sen sijaan tuli täystyrmäys idealle. Pitkässä juoksussa tuo ehdottamani malli on jopa taloudellinen, koska ei tarvitse rakentaa liian suuria kouluja. Myös kuljteuksissa säästetään ja ennenkaikkea lasten terveyden kannalta omin voimin kuljettu koulumatka on koulukyytiä parempi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti