Onko Metlan metsät uhattuina?

Katselin kunnan sivuilta esityslistoja ja pöytäkirjoja. Iski silmään ehdotus Metlan metsien hankkimisesta kunnalle raakamaavarannoksi.

Mielestäni on aivan sama kuka kyseiset metsät omistaa, kunhan niiden olemassaolo vain on taattu. Viime keväänä olimme talkoilla siistimässä Metlan Arboretumia, jonka edesmennyt professori Max Hagman perusti. Siellä kuulimme, että vasta aivan viime aikoina on alettu ymmärtää ilmastonmuutoksen näkyminen kariketutkimuksissa. Jos metsät lahdataan, menetetään vuosikymmeniä muuttumattomana säilynyt tutkimuspaikka.

Miksi kunnan omistus voi olla riski alueen säilymiselle? No siksi, että kunnan kyvyt säilyttää omaisuuttaan ovat osoittautuneet surkeiksi. Esimerkiksi eräs kerrostalo päästettiin romutuskuntoon ja myytiin sen jälkeen miljoonien tappiolla. Metlan mailla ei ole rakennuspaikkoja, joten ainoa mahdollisuus rakentamiseen on kaavoitus. Se taas johtaa, tai paremminkin edellyttää kompensaatiota suurmaanomistajalle jossain muodossa. Joka tapauksessa kunta kaavoittaa alueen niin täyteen, että virkistyskäytölle tulee loppu.

Mikä olisi vaihtoehto tälle? Vaikka Metla ei tutkimustoimintaa jatkaisikaan, tulee metsät säilyttää mahdollisimman luonnontilaisina. Voihan olla, että tutkijat havahtuvat ja metsien tutkimuskäyttö todetaan tarpeelliseksi. Itse asiassa valtion pitää havahtua, mutta se onkin jo isompi juttu, ehkä lamasta voi olla hyötyäkin?

Mielestäni nyt pitää katsoa riittävän kauas tulevaisuuteen, eikä vain seuraavan vaalikauden päähän. Ruotsinkylässä on kaksi suurta kunnan omistuksessa olevaa aluetta. Ylä-Inkilä, jota Lemminkäinen havitteli tuhottavaksi ja Myllykylässä oleva Destian tuhottavaksi havittelema alue. Niiden välissä on Seepsulan parhaillaan tuhottavana oleva alue. Tämän viimeisen poikki menee valtakunnallinen 7 veljeksen vaellusreitti. Tämä reitti pitää saattaa arvoiseensa kuntoon. Tarvittaessa rakennetaan pitkospuut, tai vatsaavat, jotta kulku onnistuu liikuntaesteisiltäkin. Myös uusia virkistysreittejä tulee rakentaa ja yhdistää Metlan alue näihin muihin alueisiin. Tuusulan joen varteen tulee myöskin tehdä reitti.

Etelä-Suomessa ei kohta enää ole koskematonta luontoa. Meidän on nyt toimittava sen puolesta, että me ja jälkipolvet saamme nauttia luonnossa liikkumisesta.