Paremmalla onnella

Toivon mukaan tämä yhteys ei pätki, kuten nuo Madeiran yhteydet. No kentällä oli taatusti useampia käyttäjiä kuin tällä kaistalla. Tosin juuri nyt kissa hyppäsi pöydälle ja haluaa osallistua kirjoittamiseen. Mikähän vimma silläkin on tulla juuri tähän?

Mutta palataanpa Madeiran matkaan. Otimme äkkilähdön hiihtolomalle vähän ennen matkaa. Viikonlopun rankkasateet aiheuttivat valtavat mutavyöryt ympäri saarta. Pahiten kärsivät kaupungeista Funchal ja Ribeiro Bravo, kylillä ympäri saarta oli myös vaurioita. Ongelmana oli, että valtavat vesimäärät eivät yksinkertaisesti mahtuneet jokiuomiin ja veivät maita siis mukanaan uoman vierestäkin. Funchalissa joet oli vielä katettu loppupäistään teillä, jolloin joet kulkivat jonkin matkaa putkissa, jotka siis tukkeutuivat kivistä ja irtomaista. Tulpat pakottivat mutavedet katutasoille ja sitä kautta rakennuksiin ja myös niiden kellareihin.

Siivoustyöt olivat täydessä vauhdissa koko matkamme ajan ja päivittäin avattiin uusia kohteita ja liikkeitä putsausten edetessä. Tieyhteydet ovat varmasti poikki vielä viikkoja pahiten kärsineillä osuuksilla. Kiertelimme muutamana päivänä autolla ympäri saaren itä- ja pohjoisosia. Maisemat olivat edelleen hienot ja kasvien loisto samoin, vaikka kukkaloisto onkin myöhemmin keväällä.

Teemapuisto Santanassa oli käymisen arvoinen paikka. Siellä on mökkejä, joissa paikalliset käsityöläiset esittelevät töitään niitä tekemällä. On kangastöitä, koritöitä, keramiikkaa, sepän töitä ja perinteisiä olkikattorakennuksia. Isommissa näyttelyissä kerrotaan niin maapallon kuin Madeiran historiasta ja myös katsahdetaan mahdolliseen tulevaisuuteen ympäristön tila kiintopisteenä. pääsipä siellä soutelemaankin ja tarkkuusajelemaan vanhalla purjelaivalla. Tai paremminkin kahdella parikilpailuna. Kyseessä oli kylläkin pienoismallit sähkökäyttöisinä. Hävisin ottelun pojalleni, mutta puolustukseni on kyllä sanottava, että laivani ohjausjärjestelmä oli vaurioitunut meritaistelun tuoksinnassa. Laiva kääntyi vain yhteen suuntaan ja kulki välillä eteenpäin, vaikka telegrammi oli käännetty taaksepäin. Pian ajomme jälkeen oli nämä viimeiset kaksikin kuudesta aluksesta poistettu käytöstä. Ilmeisen kalustoa kuluttava kohde.

Mielenkiintoisena yksityiskohtana oli lasten leikkipaikan Rovaniemellä valmistettu kiipeilylaiva. Myös nettiyhteys olisi toiminut kahvilassa, mutta kone ei ollut mukana. Nämä nettiyhteydet toimivat tietyissä kohdin loistavasti, mutta hotellimme kohdallaoli pienoisia ongelmia. Hotellin sisällä pääsi ainoastaan respan aulassa nettiin, joka oli maksullinen (3€/15min). Huoneessa ei löytynyt lainkaan yhteyksiä, mutta parvekkeella löytyi parhaimmillaan 15 verkkoa, joista jokunen vapaita. Signaalin vahvuus tosin parhaimmillaankin heikko ja muutaman kerran signaali katosi kesken kaiken. Varminta oli siis kipaista läppärin kanssa isoon ostariin kahville mikäli halusi yhteyden pelaavan.

Säät suosivat sekä auringon paisteen, että tuulen ja sateen muodossa, lunta ei tullut. Lähtömme viivästyi noin 19 tuntia nimenomaan kovan ja puuskaisen tuulen vuoksi. Madeiran kenttähän on melkoinen nähtävyys jo sinänsä. Kiitotietä on jatkettu melkoisella siltarakennelmalla. Muutaman kymmenen metrin korkuisten pilareiden päälle on rakennettu taso. Tason päällä siis kiitotien jatke ja alla huvipuisto. Erilaisia pallokenttiä lähes joka lajille mitä voi kuvitella, kiipeilyseinä, amfiteatteri, patikointipolku mäen päällä ja rantakivikossa kiertelevä kävelytie. Kesähelteellä oiva paikka harrastaa liikuntaa varjossa viilentävän tuulen puhaltaessa. Nyt oli turhankin viileä tuuli, mutta aaltoja tuli tuijoteltua ja todettua se valtava voima, mikä niissä piilee. Pärskeet kohosivat parhaillaan melkoisiin korkeuksiin. Kahvikioskin pitäjän mukaan edellisen viikonlopun myrskyn aikana aallot löivät pärskeet aivan kioskille asti, kymmenien metrien päähän rannasta!

Emme siis päässeet aiottuna ajankohtana lähtemään, koska koneen kaksi laskuyritystä osoittivat kelin liian vaaralliseksi ja koneemme laskeutui Porto Santoon, josta jatkoi Tenerifalle. Meidät kuskattiin takaisin hoteliin ja seuraavana aamuna uusi yritys. Jälleen kova tuuli ja näimme pari laskuyritystä, jotka johtivat jäleen Porto Santoon. Koneemme pääsi kuitenkin alas ja mekin viimein lähtöön. Rullaustiellä tosin odottelimme Porto Santosta tulevaa konetta, joka oli ollut siellä odottamassa tuulen tyyntymistä. Nuo hieman tyynemmät hetket olivat harvassa ja oli hyvää tuuria, jos sellainen osui kohdalle koneen ollessa tulossa laskuun.

Kaikenkaikkiaan mielenkiintoinen kokemus, eikä minulle jäänyt henkilökohtaisesti mitään hampaan koloon paikallisia olosuhteita kohtaan. Etenkin Aurinkomatkojen opas kentällä hoiti tilanteen hyvin, vaikka jotkut matkustajat tuntuivat hiiltyvän odotteluun päätöksestä palataanko hotelliin vai ei. Päätöksen tekijät istuivat kuitenkin Helsingin päässä mukavasti toimistoissaan. Heidän oli ehkä vaikea asettua lapsiperheiden asemaan ja ehkä unohtivat, että olimme lähteneet hotellilta kentälle 5-6 tuntia aiemmin. Moni odotti koneeseen pääsyä ja ateriaa, nyt ateria tuli vasta hotellilla parin tunnin lisäodotuksen jälkeen. Meillä oli kyllä evästä repussa, mutta juomathan turvatarkastuksessa otetaan pois. Hurttia huumoriakin siinä heittelimme matkustajien kesken, siis niiden joiden huumori vielä toimi. Puumalalais porukan ilmeet olivat kyllä seuraavana aamuna mainiot, kun he aamiaiselle tullessaan ihmettelivät, että eikö teidän pitänyt eilen lähteä? Totesin vaan, että täällä oli niin hyvä aamiainen, että tulin takaisin.

Taidanpa käydä siellä aamiaisella vielä myöhemminkin.