Taitaa olla tämän blogin kirjoittaja ihan päästään sekaisin, kun rupeaa poliitikkoja kiittelemään joka toisessa kirjoituksessa. No kiitos on paikallaan oikeiden päätösten seurauksena. Ja tuo päätös tehtiin tänään. Päästänkö kaikki kolme lukijaa jo nyt jännityksestä, vai paljastanko lukijat. Lähteitään ei sovi paljastaa, joten kerrotaan kiitoksen aihe.
Tuusulan kunnanvaltuusto päätti siis jättää hyväksymättä kaupan, jolla Lemminkäinen Oyj olisi ostanut Ylä-Inkilän tilan ja siirtänyt sitten sinne asfalttiaseman. Tuo päätös syntyi yksimielisesti, tai melkein. Eräs valtuutettu olisi halunnut kaupan tehtäväksi, mutta jäi ilman kannatusta. Meitä kokousta seuraavia kyläläisiä pidettiin kyllä hetken aikaa jännityksessä, kun esitettiin asian palauttamista takaisin valmisteluun. Se esitys meni äänestykseen, mutta kaatui selvin numeroin. Jotkut aiemmin kauppaa vastustaneet olivat nyt kääntäneet kelkkaansa. Eräskin matkailualalle pyrkivä menetti yhden lipunostajan tänään. Vaikea on enää minulle äänestystään perustella. Saa toki yrittää.
Lopputulos kuitenkin on tärkein ja tyylipisteet unohtuvat ajan kanssa. Monia onnitteluita tänään valtuutetuiltakin sain ja myös kyläläisiltä. Kiitos siitä, mutta Helena Riihimäki ansaitsee erityiskiitokset, koska huomasi silloin vuosia sitten kaupitteluaikeet kunnan nettisivuilta. Tämä on tärkeä viesti kaikille kuntalaisille. Käykää tutustumassa kokousten esityslistoihin ja ottakaa yhteyttä valtuutettuihin, lautakuntien jäseniin, kunnanhallituksen jäseniin ja jopa suoraan virkamiehiin, jotka valmistelevat esitettävät asiat.
Tämänpäiväisen päätöksen takana on valtava määrä lobbaamista kyläläisten taholta. Kiitos siitä kaikesta kaikille asianosaisille! Olette tehneet jotain historiallista tässä kunnassa. Olette saaneet poliitikot puhumaan asukkaiden kuulemisen puolesta. Tänäänkin sain kuulla toiveesta ottaa asukkaat mukaan neuvotteluihin. Tosin seuranneessa äänestyksessä toiveen lausuja äänesti miten äänesti. Ehkä hänen vaikuttimensa olivat kuitenkin muut kuin asukkaiden edut. Poliitikko on poliitikko, vaikka voissa paistais!
Itse en koe olevani poliitikko, vaan luottamushenkilö, koska aion toimia niiden asioiden puolesta, jotka vaalien alla toin esiin. Eli lasten ja nuorten puolesta. Lapsen paras paikka ihan pienenä on kotona rakastavien vanhempien kanssa. Sitten perhepäivähoitoon ja vasta yli kolmivuotiaana päiväkotiin. Nämä kaksi viimeistä eivät tietenkään ole pakollisia, jos vanhemmat haluavat lastaan kotona hoitaa. Sosiaalisen kehityksen kannalta kuitenkin suotavia. Samansuuntaiset ajatukset olivat Liisa Keltikangas-Järvisellä täss taannoin TV:ssä.
Kouluiässä pieni kyläkoulu pystyy tarjoamaan aivan riittävät kehittymisen edellytykset ja jopa kilpailukykyisillä kustannuksilla. Taitaa se poliitikko ruveta heräämään, kun alan kilpailukyvystä kirjoittamaan. Paras lopettaa, ennen kuin käy sielun vihollinen taloksi.
Vielä kerran: Onneksi olkoon Ruotsinkylä ja kiitos viisaalle päätökselle!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti