Kiinalainen juttu osa1

Otsikon mukaan tämä on jatkokertomus amisopen Pekinginmatkasta. Eli laitteiden pelatessa tähän tulee jatkoa jopa tämän tulevan kaksiviikkoisen aikana.

Kuinka siis jouduin tänne? Marraskuussahan keuhkokuume kaatoi minut punkan pohjalle. Työkaveri soitti ja kysyi olisinko kiinnostunut lähtemään nyt keväällä Kiinaan, koska alkuperäinen matkaan lähtijä oli estynyt. Sanoin silloin antavani lopullisen vastauksen seuraavalla viikolla, jos olen silloin parantunut taudista. En siis myöntynyt, mutten kieltäytynytkään sataprosenttisesti. Seuraavana päivänä sain tekstiviestin, jossa onniteltiin Pekingiin lähdön johdosta.

Eli mikä tahansa muu kuin ehdoton vastaus voidaan tulkita miten tahansa. Matkakuumetta ei siis ollut etukäteen ja matkalaukun pakkkauksenkin aloitin vasta perjantaina neljän jälkeen, kun kentälle olimme sopineet tulevamme kuudeksi. Lentomatkallakaan en saanut juurikaan nukutuksi, joten tunnelma oli aamusta alkaen väsynyt ja jopa innoton.

Lounaan jälkeen ehdin ottaa tunnin tirsat kylmässä hotellihuoneessa. Täällä on sellainen käytäntö, että maaliskuun 15 päivä lopetetaan lämmitys kelistä riippumatta. Kesä alkaa siis allakan mukaan, eikä ulkolämpötilan. Vastaavasti talvi alkaa syksyllä tiettynä päivämääränä.

On tämä vaan niin erilainen kaikkiin muihin matkakohteisiin verrattuna. Kielitaidottomuuteni on täällä käsinkosketeltavampaa, kuin missään muualla olen kokenut. Tämä ei ole siis seuramatka, vaikka meillä on yhteistyökoulun opettaja samassa hotellissa asumassa. Ei siitäkään huolimatta, että meitä on neljän opettajan ja kymmenen oppilaan joukko.

Tämän päivän tunnelmat alun väsymyksestä pikkuhiljaa tapahtuneeseen piristymiseen ovat vain pieni osa kokonaisuutta, joka hahmottuu vasta kesäloman alkaessa, jos silloinkaan. On nimittäin mahdollista, että tämä reissu uusiutuu ensi keväänä. Sen näkee sitten.

Syömäpuikkojen kohdalla teimme Sellaisen päätöksen, että yritämme tulla niillä toimeen. Ainakin näiden kahden aterian perusteella päätöksemme oli oikea. Jopa pienet ja ohuet hituset löytävät tiensä lautaselta tuulen suojaan. Muutama todellinen herkkujuttu on löytynyt niiden yli kymmen lajin joukosta, mitä olemme tänään kahdella eri aterialla eteemme saaneet. Palataan siihen ateriapuoleen lisää tuonnempana.

Tuohon lämmityksen joustamattomuuteen nähden ravintolapuolella täällä tuntuu olevan Suomea enemmän vapauksia. Osa pojista oli iltapalaa vailla ja ruokapaikka meni juuri kiinni. Pihapiirin toisessa ravintolassa he saivat syödä kaupasta ostamansa nuudelikipot ja tarjoilija toi vielä heille kiehuvaa vettä pika-annoksia varten. Eikä maksanut mitään.

Hyvää yötä täältä Beijingistä.