En olisi ikinä ennen Kiinan matkaamme uskonut, että joku paikka voi tehdä minuun niin suuren vaikutuksen kuin Peking teki. Siihen on tietysti monia syitä.
Ensinnäkin etukäteistietoni Pekingistä eivät olleet ajan tasalla. Vaikka olinkin monien siellä käyneiden kanssa keskustellut, eivät he osanneet välittää minulle omia kokemuksiaan. Enkä minäkään osaa omiani muille välittää. Peking on koettava itse, jokaiselle se on omanlaisensa.
Toisekseen minun tapauksessani asiaan vaikuttivat muut ihmiset niin valtavasti. Meidän ryhmämme hyvä yhteishenki ja hurtti huumori ja kaveria ei jätetä meininki turvasivat selustan. Etulinjan puolella taas isäntiemme ja erityisesti Marilynin "äitimäinen" huolehtiminen meistä oli erinomaista.
Pekingiin jäi monien tuttujen lisäksi ystäviä, joita me kaikki Haagalaiset jäimme kaipaamaan. Tunne on molemminpuolinen, sen aistimme lentokentän lähtöaulassa tänä aamuna. Marilynin oli vaikea pidätellä kyyneleitään meitä hyvästellessään. Ilmeisesti mekin teimme häneen lähtemättömän vaikutuksen. Ja joku vielä on joskus väittänyt kiinalaisia tunteettomiksi puurtajiksi. Tarvitaan ilmeisesti pari suomalaista insinööriä ja kourallinen heidän oppilaitaan sulattamaan jää.
Tämän otsikon alle palataan joskus tulevaisuudessa, ehkä jo parin viikon kuluttua vastavierailuporukan saavuttua. Nyt kuitenkin hetkeksi kotimaan asioihin lukemattomien lehtien ja postin muodossa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti