Kiinalainen juttu osa 11

Eipä ollut Timo tänään meitä opastamassa. Hän oli saanut illalla pomoltaan käskyn mennä koulun yhteistyökumppanin koolle kutsumaan hätäkokoukseen. Hän oli luonnollisesti erittäin pahoillaan asiasta, mutta me emme niinkään. Sijaiseksi Timolle oli määrätty englannin opettaja Jay, joka ehdotti tutustumista Taivaan temppeliin.

Toista vaihtoehtoa ei tarvinnut sanoakaan, kun teimme päätöksen. Kysely meni siis muodossa: "Voin viedä teidät Taivaan temppeliin, tai Mr Li voi ..." Jolloin vastasimme yhdestä suusta: "Tempel of Heaven!" Että voikin päätöksen teko käydä nopeasti ja yksimielisesti.

Tämä temppeli on taas kerran jotain maalaispojalle, kuten minä, käsittämätöntä. Valtava rakennelma monine sisäpihoineen ja rakennuksineen, jotka on kuten muissakin kohteissa, maalattu viimeistä yksityiskohtaa myöten. Erityisesti tämän kohteen kattotiilien väritys ja lasitus pistivät silmään.

Paikka on myös paikallisten hääparien suosima kuvauspaikka. Nytkin näimme kaksi eri paria, joita ammattikuvaajat ikuistivat avustajajoukon kanssa. Yksi piteli heijastinta ja yritti saada auringonvalon parhaaseen kulmaan, yksi heilautti morsiammen hametta saadakseen sen laskeutumaan oikealla tavalla kuvanottohetkellä ja yksi jakeli ohjeita.

Homma saattaa kestää tunteja, koska kuvia otetaan lukuisia eri asuissa. Melody näytti meille omia hääkuviaan englannin tunnin tauolla ja niitä oli paljon. Erinomaisen tyylikkäitä poseerauksia hääparilta eri ympäristöissä. Myös mustavalkokuvat kiinnittivät huomiota tehokeinona. Edellisellä viikolla Kallekin näytti omia hääkuviaan ja sama perusidea oli niissäkin.

Täkäläiset tykkäävät laittaa hääkuviaan tietokoneen taustakuviksi, joten me tietysti kysymme niistä. He ovat erittäin mielellään kertomassa niistä ja samalla myös itsestään ja perheestään. Se on sitä kanssakäymistä, joka sulattaa raja-aitoja erilaisten kulttuurien kohdatessa. Erinomaisen kiinnostuneita he ovat olleet myös minun koneella olevista kuvistani. Tosin ammattialisuus niiden ottajalla on tosi kaukana.

Tuleekin mieleeni ennen matkaamme järjestetty infotilaisuus, jossa meille kerrottiin kiinalaisten ottavan kaiken tosissaan. Eli harrastukset ovat lähes ammattilaistasoa, eikä niitä oteta ajanvietteeksi. Se näkyy täällä myös opetuksessa. Samaa asiaa toistetaan ja toistetaan kuukaudesta toiseen.

Silloin viime viikolla näkemämme 40000 kilometrin huoltokin on puhuttanut oppilaitamme. Täällä jokainen oppilas tekee parinsa kanssa kerran päivässä tuon huollon puolen vuoden ajan. Muu oppilasryhmä siis seuraa paikoiltaan ja odottaa omaa vuoroaan. Vasta viimeisenä vuotena, eli neljäntenä, oppilaat pääsevät työharjoitteluun. Eilinen metroajelukin toistetaan siis päivästä toiseen, kunnes se osataan unissaankin.

Tästä onkin sopiva siirtyä nukkumiseen. Me olemme itse torkahdelleet bussi- ja taksimatkojen aikana jokainen. Tänään torkahteli kuljettaja ja me olimme taatusti hereillä. Menimme temppelivierailun jälkeen kaupungille syömään paikalliseen ravintolaan jälleen kerran erinomaista ruokaa. Heikki kävi puvun viimeisessä sovituksessa ja sieltä lähdimme taksilla hotellille. Ihmettelimme kuskin pakkoliikkeitä ja vauhdin vaihtelua. Vasta BDA:n alueella toesimme syyn olevan väsymys, eikä valtava vessahätä, joksi sitä aluksi luulimme. Kuski nukahti jokaisissa liikennevaloissa kytkettyään ensin käsijarrun. Herätimme hänet aina valojen vaihtuessa vihreiksi.

Syyn tähän väsymykseen olimme toki tienneet aiemmista keskusteluista oppaidemme kanssa. Taksikuskin työvuoro voi olla 24 tuntia pitkä. Hän maksaa yhtiölle tietyn summan, että pääsee ajamaan ja saa kyytimaksuista palkkansa. Mitä pitempään jaksat ajaa, sen parempi liksa. Ihmetyttää oikestaan, ettei täällä tapahdu enempää kuin 10000 kolaria päivässä, kuten meille on kerrottu. Itse emme ole yhtään nähneet, mutta kuorma-auton kolaroidessa jälki on taatusti karmeaa. Monesti näkee kuormia, joita ei ole sidottu lainkaan.

Konginkangas meilessämme olemme ihmetelleet paperirullien kuljettamista päällekkäin pinottuina täysin sitomatta. Eräänä päivänä kuljetuslavetilla oli valtava teräspalkki täysin kiinnittämättä. Tänään oli kuorma-auto lähes nurin laitimmaisella kaistalla laakerin petettyä ja renkaiden irrottua! Koulukyytikuskimme menettäisi Suomessa korttinsa alle viikossa. Monet naiset kuulemma pelkäävät ajaa täällä ammattikuljettajien kiusatessa heitä tahallaan.

Että silleen, mutta huomenna taas uusi päivä ja uudet kujeet. Tiedossamme on tutustumiskäynti oluttehtaaseen Käpylän porukan mukana. Korjaamovierailumme siis peruuntui, mutta kait sen kestämme.