Kiinalainen juttu osa4

Tänään siis päästiin viimeinkin tositoimiin, tai ainakin melkein. Eli vuorossa oli yhteistyökoulujen tervetulotilaisuudet. Ensin Haagalaisten yhteistyökouluun Beijing Communication Schooliin, jossa isäntämme esittelivät erityisen ylpeinä vastikään alkanutta metrokoulutusta. Siihen oli panostettu todella kovasti. Saimme mm. ajaa metrosimulaattorilla ja harjoitella asemalta lähtöä ja tuloa. Se ei ollut ekakerralla kovinkaan helppoa, vaikka kojetaulun näyttöjen avulla junan sai pysähtymään metrilleen oikealle kohdalle.

Viereisessä luokassa oli lipunmyyntipisteen ja laituriporttien aivan identtiset mallit ja sen viereisessä metron ohjauskeskus. Koko seinä oli täynnä näyttöruutuja, joiden avulla metrokartasta saatiin näkyviin vaihteita ja kiertoreittejä mahdollisten ongelmien varalta. Tietenkin tilassa oli pari riviä työpisteitä, joista käsin oppilaat pystyivät harjoituksiaan tekemään.

Tämän kerroksen hissiaulassa oli Pekingin metrokartta pienoiskoossa. Metrolinjat näkyivät erivärisinä valoketjuina ja kaikki muu oli tehty pienoismalleina Kielletystä kaupungista Olympiastadioniin ja muihin rakennuksiin saakka. Pinta-alaa pienoismallilla oli reilusti parikymmentä neliömetriä. Emme sitä tulleet kysyneeksi, mutta näin arvioituna. Ja koko komeus lasilevyjen alla, joten saatoimme koko porukka sulassa sovussa tallustella kartan päällä. Siinä jos missä tajuaa Pekingin valtavan koon.

Pääsimme myös kunniavieraina seuraamaan lipunnostoseremoniaa urheilukentän vierellä. Meidät mainittiin erikseen ja saimme asiaan kuuluvat suosionosoitukset. Täällä osataan pitää vieraista huolta ja he tuntevat olevansa myös johdon tasolta tervetulleita. Ehkä vielä joskus Heltechissäkin.

Muusta koulun toiminnasta myöhemmin lisää, mutta ruokailusta on pakko kirjoittaa. Lounastimme itsemme erinomaisesta neljän ruokalajin ja riisin ateriasta kylläisiksi jälkiruokabanaanien korostuksella. Ja sitten bussilla Käpyläläisten yhteistyökouluun Beijing Vocatinal College of Electronis Science ja sen Automation Engineering Institute. Siellä vastaanotto oli jopa edellistä lämpimämpi, josta saamme kiittä Marilyniä, heidän koulunsa yhteyshenkilöä. Hän on englannin opettaja ja samalla tulkkina rehtorin, muiden opettajien ja oppilaiden sekä meidän välillä.

Tämän koulun porukka vei meidät sitten päivälliselle, jota emme voi koskaan unohtaa. Oppilaamme ehtivät laskea 29 eri ruokalajia, joita tarjoilijat vuoronperään pöytään kantoivat. Kaikkia en itsekään ehtinyt maistamaan, koska osa lajeista vietiin pöydästä uusien tieltä ja keskustellakin isäntien kanssa sai. Ruoat olivat kaiken lisäksi paikalliseen tapaan toinen toistaan maittavampia. Vielä nytkin lähes viisi tuntia aterian jälkeen on tunne, ettei huomenna tarvitse syödä muruakaan.

Olimme porukalla aivan äimistyneitä illan antimista ja päivällä näkemästämme panostuksesta koulutukseen. Täällä on tapahtunut valtavasti tämänkin projektin aikana ja aiemmin täällä olleet kertoivat monien röttelöalueiden hävinneen ja niiden tilalle tulleen siistejä teollisuusalueita ja korkealaatuisia asuinalueita. Rakentaminen jatkuu käytännössä läpi yön, ainakin viereisiltä työmailta kuuluvasta metelistä päätellen.

Ja nyt onkin hyvä nukahtaa tasaiseen kolinaan ja kuorma-autojen kaasutteluihin.