Tänään oli ohjelmassamme english club. Itse asiassa nimi olisi pitänyt olla kiina-suomi sansastoa. Alkuun opiskelimme powerpointesityksen avulla kiinaa. Sanontoja kaupankäyntiin ja jokapäiväiseen elämään. Hyvin varhaisessa vaiheessa ohjelma muuttui vapaammaksi ja aloimme opettamaan vastaavia sanontoja suomeksi.
Oppilaamme saivat kädestä pitäen opetusta myös siveltimen käytöstä kirjoitusmerkkien teossa. Kuulimme myös kitaraesityksen, jonka nimi oli kevät. Sekä oppilaidemme, että meidän opettajien mielestä antoisimpia hetkiä koulussamme ovat olleet muut, kuin juuri tekniikkaan liittyvät oppitunnit. Tekniikan opettaminen kun poikkeaa niin paljon siitä, mihin oppilaamme ovat tottuneet.
Tämänpäiväinen sessiomme oli tähänastisista paras. Sekä kiinalaiset oppilaat, että etenkin heidän opettajansa Melody osasivat niin paljon paremmin englantia edellisiin verrattuna. Kommukaatiohan on tunnetusti hankalaa, jos osapuolet eivät ymmärrä toisiaan. Melody valloitti meidät välittömyydellään ja kielitaidollaan. Kerrankin oli tunne, että molemmat osapuolet ymmärsivät toisiaan.
Myös päivän rakenne melko vapaamuotoisena oli mieleemme. oppilaat innostuivat puolin ja toisin kyselemään miten se ja se sanotaan toisella kielellä. Saimme sivutolkulla sanastoa powerpointtiin ja myös omien nimiemme kiinalaisen kirjoitusasun kaupan päälle. Myös lausuntaharjoitukset pidimme molemmilla kielillä.
Ruokailun jälkeen menimme läheiseen puistoon lentopallot mukanamme ja pelailimme niiden kanssa. Puistossa oli Vappujuhlien harjoitukset ja vesisuihkujen näytöstä testattiin peliareenallamme. Ja poikiemme vesileikki-innostushan tiedettiin jo viimeviikkoisesta. Tänään eniten kastui vuorostaan Mikko, joka luuli ehtivänsä hypätä vesisuihkun edestä sen alkaessa suihkuttaa.
Ainut negatiivinen asia on nenän tukkoisuus, joka alkaa pikkuhiljaa haittaamaan olemista. Yksi opettajistamme oli kuumeinen jo tänne tullessa, eikä ole vielä kunnolla toipunut. Johtuneeko oma tukkoisuuteni siitä, vai paikallisista olosuhteista, en tiedä. Jos vielä muutaman päivän jaksaisi tolpillaan.
Tänään aamulla oli heikoin näkyvyys tähänastisista, alle kilometri. Puoleen päivääv mennessä näkyvyyttä haittasi pahiten "lumisade", eli puiden höytyvät tuntuivat lähtevän kaikki samaan aikaan. Iltapäivällä oli käytännössä kirkas ilma, jopa poutapilvet erottuivat selkeästi. Hotellille päästyämme nousi hurja puhuri, joka nosti läheisen metrotyömaan pölyt ilmaan ja taivas pimeni jälleen.
Tuon työmaankin edistymistä olemme seuranneet käytännössä jatkuvasti, sillä työtä tehdään kellon ympäri ja melua piisaa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti