perjantai 17. huhtikuuta 2009

Kiinalainen juttu lähestyy loppua.

Eli tätä kirjoitettaessa puuttuu repusta enää läppäri, yöpuku ja hammasharja. Tänään pidimme loppukeskustelut ja lahjojen vaihtotilaisuuden Beijin Communication Schoolin neuvottelutilassa. Ei siis huoneessa, vaan tilassa.

Totesimme siellä heidän valtavan panostuksen tehneen meihin vaikutuksen ja he kertoivat syynkin panostukseen. Koulu on menestynyt ja valtio panostaa menestyviin kouluihin. Näivettyvätkö menestymättömät koulut, sitä emme tohtineet kysyä. Erityisesti metrokoulutuksesta tunnuttiin oltavan ylpeitä.

Lounaan jälkeen meidät kuskattiin Olympiastadionin lähelle. Kävimme siis kiertämässä kentän ympäri. Kaikki oli peitetty keinonurmen näköisellä matolla ja porukkaa kuin meren mutaa. Vaikuttavan näköinen paikka sekä sisältä, että etenkin ulkoa. Suurimman vaikutuksen teki alueen valtava koko. Uimahallin ja stadionin välissä oli lentokentän kokoinen alue, jonka päästä päähän ei tämänpäiväisen smogin aikana todennälöisesti olisi nähnyt. Emme viitsineet testata asiaa, koska kukaan ei halunnut kävellä enää niin pitkää matkaa.

Hotellin baarissa pidimme vielä viimeiset keskustelut ja annoimme Marilynille vaatekaappiin unohtuneet tulijaiset. Kiitimme häntä näistä kahdesta viikosta ja kerroimme, ettemme olisi millään selvinneet ilman häntä. Ainakin kaikki olisi ollut todella hankalaa, koska hotellin henkilökunta ei puhu englantia.

Viestintä tosin onnistui ilman Marilyniä kun kävin punnitsemassa matkalaukkuni. Tosin siinä tarvittiin tietokoneen käännösohjelman apua ja rutosti aikaa. Vaakakin löytyi baarin keittiöstä ja oikein perinteinen irtopunnuksilla toimiva. Paperia tarvittiin vielä tuloksen kertomiseen. Vaaka oli illallisen jälkeen kovassa käytössä ja ylikuormamaksuilta välttynemme joidenkin laukkujen uusintapakkauksen avulla. Vajaita laukkuja siis täytetään ja ylikuormaa puretaan niihin. Ryhmämatkasta on siis etuja.

Hieman oli kaikilla surullinen fiilis, koska matka on sujunut hyvin. Etenkin kiinalaisten ystävällisyys on tehnyt meihin suuren vaikutuksen. Jäämmekin kaikki odottamaan tulevaa jälleennäkemisen toivossa.

Ei kommentteja: